Kokkailua

Mielessä kenties: millainen yö? Mutta ei sitäkään kannata liikaa ajatella. Ainakin on vatsa tyytyväinen.
Illallinen oli tyydyttävä eli vatsa ei kurise. Laitoin uunijuureksia, salaattia ja espada com banana. Kyytipojaksi valkkaria Pingo Docen tarjousvihkosesta. Siellä on hyviä viinejä eivätkä maksa paljon.
On ollut ihanan lämmin päivä, enkä kaipaa kylmää Suomea nyt ollenkaan. Siellä on monin paikoin satanut lunta. Täällä sitä ei onneksi näe.

Eilen laitoin ihania kaalikääryleitä. Mustikkapiirakka on vielä suunnitteilla, kun muistin, että olen ostanut kaalinpään. Luen silloin tällöin kaikenlaisia niksejä, joita kokkaajat ja leipojat laittavat tänne ja eilen satuin lukemaan kahden leidin vuoropuhelua kaalikääryleiden tekemisestä. Toiselle oli vihjaistu, että kaalinpää kannattaa laittaa pakastimeen yöksi ja aamulla siitä voi sitten huoleti irroitella lehtiä. Niinpä lykkäsin kaalini pakastimeen puolenyön aikoihin ja menin nukkumaan. Aamulla otin kaalin pakastimesta ja kokeilin irrottelua ja hiphei se kävi oikein hyvin ja sitten vielä paremmin, kun olin paistanut sipulin ja keittänyt riisiä sekä vähän turvotellut soijamuruja. Kääntelin kääryleet, laitoin ne vuokaan ja paistoin ne kauniin värisiksi. Hyviä ovat. Laitoin osan pakkaseen ja osa on jääkaapissa odottamassa, että pääsen kaalikääryleaterialle.
Kohta nukkumaan. seikkailen vielä vähän aikaa netissä.

Aikaa pitäisi voida hidastaa

ainakin joissain kohdin, jossain tulisi sitten tietysti pitkä aika ja toivoisi enemmän vauhtia elämään. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen oloonsa.
Olemme taas takaisin virallisessa asuinpaikassamme eli Câmara de Lobosissa

Odottelen toukokuuta, silloin taas saan nähdä viereisen maiseman eli lemmikkimetsän. Tämä kuva on otettu muutama vuosi sitten ja tänä vuonna ei ollut yhtä paljon lemmikkejä. Minne lienevät muuttaneet. Siirtyvätköhän ne paikasta toiseen niinkuin jotkut kasvit tekevät. Pitäisi gpooglata, mutta minulla ei nyt ole puhtia semmoiseen askarteluun.

Yöllä oli satanut. Nukuin varmaan aika sikeästi, kun en kuullut. Aamulla näin pisarat terassin kaiteessa, siinä todiste.

Siinä vaiheessa paistoi jo aurinko vahvasti ja kuivatti pisarat aika äkkiä. Kasvimaille sade oli varmasti tervetullut. Täällä on tainnut olla aika aurinkoista viime aikoina. OLemm täällä nyt kolmatta päivää ja ihan kivasti järjestetty, kun satoi yöaikaan.

Ytävät ovat istuneet kaapin päällä koko kesän ja odotelleet, että vihdoinkin tulemme. Pitäisi kai viedä ne ulos vähän tuulettumaan. Ovat varmaan pölyisiä. 

Pirjo ja Yrjö tulevat parin viikon päästä lomaosakkeeseensa. Janne on luvannut opastaa heitä levadalle. Taisi olla Calheta de Ponta do Pargo, ei kokonaan, se on n. 40 km pitkä, mutta siitä voi ottaa osan tai osia eli itselle sopivia kävelymatkoja. Heillä on tytär ystävänsä kanssa mukana. Siis Jannella on neljän hengen ryhmä opastettavanaan.

Tänään laitan pitkästä aikaa kalaa. Janne kävi tänään Kauppahallissa ja osti espadaa ja kaksi siivua miekkakalaa. Laitoin miekkakalat pakkaseen ja laitan espada com banana tänään. Uuniin ilmeisesti. Keitän lisäksi bataattia ja laitan salaattia. Riittää ihan hyvin.
Huomenna laittaa Janne ehkä miekkakalaa. Turhaan laitoin pakkaseen. Hyvin olisi voinut olla jääkaapissa.

                                                          

Madeiran lämmössä

Otsikko on harhaanjohtava, sillä en ole aikoihin palellut niin kuin tänä talvena Madeiralla. Ilmat eivät ole olleet erikoisen kylmiä vaikka on kyllä satanut aika paljon. Talossa se vika piilee. Kun rakennetaan taloja ilman mitään lämmitysmahdollisuuksia. Ei ole hellaa keittiössä eikä kakluunia olohuoneen nurkassa. Joskus pitäisi saada lämmittää talo viimeistä nurkkaa myöten, että rakenteet kuivuisivat eivätkä ihmiset voivottelisi kosteutta ja viileyttä, joka pakostikin leviää huoneisiin ja muodostaa kenties hometta seiniin. Siinä sitten aivastelet ja ihmettelet vettä joka valuu nenästäsi ja silmistäsi. Sanovat, haa sinulla on kuivat silmät. Tässäpä tippoja siihen vaivaan, mutta eivät ne auta jos kyse on homeongelmasta. Siitä voi seurata vakavampia juttuja. Nämä eivät ole helppoja asioita ja niistä on aika vaikea mennä puhumaan ulkopuolisille. Täällä Madeiralla ei ehkä ymmärrettäisi sellaista vaivaa kuin homeongelma. Hehheh, älkääpäs naurattako matkailevat turistit.

Talomme on tilava ja meillä on oma tilava sänky. Entinen Avenidalla oli 135 cm leveä ja siinä oli laaksoa ja nyppylää. Onneksi en koskaan pudonnut sängystä, vaikka nukuinkin ihan reunalla. Nyt meiltä ei puutu muuta kuin lämmitysjärjestelmä ja kirjahylly. Kirjat ovat vaatekaapissa kasseissa.

Tavallaan tunnen, että olen pettänyt kirjan! Olen ostanut plätyskän lukulaitteen, johon voi säilöä suuren määrän kirjoja ja sitten lukea niitä missä itse tykkää. Niin paljon kuin olen puhunut oikean kirjan puolesta. Kuinka ihanaa on pitää kädessään uudelta tuoksuvaa kirja ja ihan ensimmäisenä avata se ja alkaa lukea. Nyt voin hivellä sitä plätyskää ja sieltä pomppaavat esiin sivut toistensa jälkeen ja minä luen. Jos on liian pieni fontti voin suurentaa sitä sopivaksi tai päinvastoin. Monta kertaa pocket-kirjat ovat niin pienitekstisiä, että niitä on vaikea lukea. Plätyskässä ei ole sitä vaivaa. Voi minua petturia.

Odotan, että jakarandat alkaisivat kukkia. Ensi kuussa viimeistään. Ne ovat niin kauniita kukkiessaan katujen varsilla. Lumoudun vallan katsellessani niitä.

Viime yönä käännettiin taas kelloja. Todella tyhmää touhua. Siitä ei kukaan tykkää, mutta onhan se tehtävä, että pysyy päivien ohjelmissa mukana. Mutta ---- yritäpäs muuttaa aikaa aurinkokelloon! Se ei taida kovin helposti käydäkään.

Rauhallinen joulu

Taas on kohta joulu ohi. Tänään on jo joulupäivä, jota täällä vietetään paljon enemmän  kuin jouluaattoa, joka meillä on taas tärkeämpi. Täällä joulupäivä on perheiden kohtaamispäivä. Kokoonnutaan yhteiselle aterialle ja seurustellaan. En ole koskaan viettänyt sellaista, joten en tarkkaan tiedä, mitä tapahtuu, arvelen vain. Jouluvaloja Funchalissa olen nähnyt muutamana päivänä. Enimmäkseen olen istunut talossa pidellen "seiniä pystyssä". Jannekaan ei juuri ole käynyt missään muualla kuin kaupoissa. Olen säästänyt Pingo Doce-kuitteja ja ajatellut katsoa joskus, kun tulee askartelun puute, kuinka paljon kuukaudessa menee siihen osastoon.

Meidän joulukoristeet ovat aika minimaaliset. Kaksi paksua, hopeanväristä pöytäkynttilää, ostettu kolme vuotta sitten jouluksi Avenidalle, kolme lämpökynttilän näköistä, kullanväristä, joihin voi vaihtaa pariston. Ne on joskus ostettu Claes Ohlssonilta, Turusta arvelisin. Sitten on vielä yksi huovutettu tonttu, jonka Vuokko on tehnyt ja se saa istua muitten pehmo-ystävieni kanssa kaapin päällä. Siinä roikkuu Herkko poromies. Istumassa Estrela, Tuukka, Trinkadeira, Nelli ja tonttu Tobias, se Vuokon tekemä.                                                  

Tänä vuonna meillä oli yksi jouluruokakin eli porkkanalaatikko. Se maistui niin hyvältä, että söin siitä ainakin puolet eilen. Aivan liikaa, mutta kun se oli niin hyvää.

Huomenna tulee Madeiralle hyviä ystäviä Suomesta. Suomessa emme ole heitä tunteneet, vasta täällä tutustuneet. Kaikkein jännintä on saada nähdä Satu, jonka kanssa olen Facebookissa puhunut paljon, mutta en ole häntä koskaan nähnyt. Hän sanoi tulevansa tiistaina, hyppäävänsä taksiin ja tulevansa meille! Jännittävää!

Joulukirje Ystäville

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               Hello Rakas Ystäväni!     Madeiralla  6.12.2016

Joulu on taas tulossa. Tuntuu kun joulu olisi usein. Olihan se viime vuonnakin ja joulu muistuttaa, että ystäviä on silloin muistettava. Voi heittää kortilla tai kirjeellä, mutta miksi vain jouluna? Olen laiska, ajatukset eivät kulje, nakkisormet eivät mahdu näppärin koskettimille, akka on tullut vanhaksi mikään ei suju enää. Sitä tekee mieluummin jotain muuta kuin rasittaa pientä aivolohkoa, joka vielä päästä löytyy, pelaa pasianssia ja Monsterpeliä Naamakirjassa ja juttelee tyttärensä kanssa. Ruokaa on laitettava kerran päivässä. Onneksi on avulias mies talossa, joka laittaa aamiaista ja iltapäiväkahvia ja kerran viikossa illallista. Siitä olen hurjan kiitollinen. Lisäksi hän hoitaa kauppa-asiat, pankit ja postit. Mikäs tässä on Monsteria pelatessa.

Tämän vuoden huhtikuussa vaihdoimme taloa. Asumme nyt enemmän maaseudulla eli Caldeirassa Camara de Lobosissa.Ympärillämme asustaa maanviljelijöitä, joiden kasvimaita on laakso täynnä. Katselemme kuinka he korjaavat satoa, huuhtelevat salaattia juureksia isossa ammeessa lähellä meitä. Ammeeseen juoksee vesi vuorelta kirkkaana ja kylmänä. Me, maailmanmatkaajat saamme katsella näytelmää ikkunasta vesikielellä. Niin ihanan näköisiä salaatteja ja juureksia siinä heitetään kylvyn saaneina muovilaatikoihin ja kuljetetaan pienillä kuorma-autoilla marketteihin ja muihin kauppoihin.
Ensimmäisessä talossa asuessamme saimme aina kasseittain vihanneksia ja hedelmiä vuokraemännältä, jolla oli talo ja iso puutarha toisella puolella saarta. Hän asui meidän vieressä Funchalissa ja sielläkin hänellä oli puutarha. Siellä kasvoi iso sitruunapuu.   Kun pyysin paria sitruunaa niin siinä odottaessani minulla oli kohta kassillinen sitruunoita sisälle vietäväksi.

                              Tuukka, Estrela, Trinkadeira ja Nelli
Olemme kaksistaan jouluna niinkuin viimevuonnakin. En ole yhtään jouluihmihminen, enkä paljon kynttilöitä sytyttele. Meillä on kaksi hopeanväristä pöytäkynttilää kolmen vuoden takaa, jotka sytytin silloin jouluaattona ja sitten ne jäivät koristuksiksi hyllylle. Taidetaan sytyttää ne nyt toisen kerran. Kinkkua ei meillä syödä, kenties kalkkunafilettä, bataattilaatikkoa ja rosollia laitan ilman silliä. Porkkanalaatikkoakin voisin kuulemma laittaa. Lanttuja en ole täällä nähnyt niin että sitä ei sitten laiteta. Palan painikkeeksi hyvää punkkua, joka täällä ei maksa paljon. Ihan hyvä ruoka viini viiden litran pöntössä irtoaa Pingo Docesta tai muualtakin viidellä eurolla, siis euron litra.

Ajattelen mitähän mahtaa tuottaja saada viinistä, ei kai paljon mitään!!! Jouluaattona syömme lounaaksi riisipuuroa luumukiisselillä. Se on perinne, josta tykkään ja josta en halua luopua. Toivottavasti riisit pehmenevät niinkuin Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella. Lahjoja emme osta toisillemme. Miksi turhaan, meillähän on jo kaikkea. Viime jouluna sain Jannelta pienen kissapatsaan. Suloinen kuvatus nimeltään Esmeralda. Hän ei ollut voinut vastustaa sitä, kun se katsoi niin kauniisti kaupan hyllyllä.

 Espada com bananana ja muusia. On hyvää. Olisi kivaa mennä joskusravintolaan syömään, sen takia ettei ainatarvitsisi laittaa ruokaa. Aina siellä ei saa parempaa kuin kotona. joskus onnistaa, mutta oikeastaan aika harvoin. Onneksi on miehen tiistai. Silloin voin istua pöytään ja syödä mitä hän on laittanut.

Tapaninpäivänä tulee Suomesta ystäviä. Yksi perhe kahdeksi viikoksi,  yksi kolmeksi. Heitä tapaamme varmaan ainakin muutaman kerran. Menemme ehkä jonnekin kiertoajelulle heidän kanssaan ja ravintolaan syömään ja he tulevat tietysti meille. Meillä on tuttava taksipoika, Ruben Martins, joka kuljettaa meitä vaikka koko päivän, eikä maksa kovin paljon. Olemme, Janne ja minä, kiertäneet saaren moneen kertaan, mutta aina on kiva nähdä tuttuja paikkoja ja kun seura on leppoisan mukavaa niin mikäs sen parempaa kuin istua Rubenin kyydissä. Pitää suunnitella jotain pikkupurtavaa. Yhdellä rouvista on keliakia ja toisella sokeritauti, joku ei juo viiniä ja joku ei juo kahvia. Täytyy suunnitella jokaiselle jotakin. Sellaista se on kun ollaan vanhoja.

Meillä on aika iso talo: keittiö, olohuone, 3 makuuhuonetta ja kaksi vessaa, toinen isompi, jossa on bidée ja amme, jossa suihkutella. Hyvä niin kauan kuin saan jalan heitettyä ammeen reunan ylitse. Sitten pitää ruveta laihduttamaan, että Janne jaksaa nostaa minut ammeeeseen. Doktor Ferreira onkin suositellut minulle laihtumista, mutta kun se on niin hiton vaikeaa. Tykkään liikaa ruoasta ja viinistä. Suklaata ja karkkia en syökään, ei tee mieli. Rusinapulla olisi hyvää. Parempi pulla kuin kakku, pitääkin leipoa joku päivä. Laittaisin osan pakkaseen ja söisin harkiten.
Sulatimme tänään pakastimen. Siellä oli varmaan vuosien jäät. Tuntui siltä, kun aloimme niitä sulattelemaan. No, se on tehty nyt, hyvä me.
Janne on keittänyt kahvia, tuntuu kivasti nenässä. Juodaan terassilla, kun aurinkokin paistaa. Auringossa ainakin +20 astetta jollei enemmänkin. Saaristoleipää (itse leivottua) Bom Pastor-juustolla, ihan hyvä pikku lounas.

Kaunis valo pimeässä illassa.

Tänään on Itsenäisyyspäivä.  Suomi 99v. Täällä ei sitä noteerata, mutta jotkut kysyivät Madeira-sivullani, tiedänkö onko jotain juhlia täällä. En tiedä. Jotkut matkatoimistot järjestävät joskus jotain juhlia, mutta en ole kuullut nyt.     Minulla on Facebookissa sivu Suomalaiset Madeiralla -Finlandeses na Madeira. Siellä käy aika paljon ihmisiä. Kerron säästä ja joistain tapahtumista, omistanikin ja laitan sinne kuvia. Se on vähän kuin työtä, mutta ihan kivaa.

Mitenkä voitte, hyvät ystävät? Tämä kirje menee monelle eli parhaimmille ystävilleni. En nyt saanut kehitetyksi energiaa kirjoittaa jokaiselle erikseen. Ajattelen kaikkia teitä usein ja mietin, miten teillä menee. On hieman hiljaista Suomen suunnassa. Vaikka niinhän se on ollut täältäkin päin. Sama hiljaisuus. Vaikka ei joulu sinänsä paljon kiinnosta niin onhan hyvä, että se muistuttaa, että pitää tiedottaa, että täällä tämä akka vielä yrittää parhaansa pillereineen ja tenoineen. Milloin näemme? Sitä ei kukaan tiedä, mutta eihän se mahdotonta ole. Siis jonakin päivänä...

Toivottelen Hyvää, Rauhallista, Iloista ja Rentoa Joulua ja erittäin Hyvää ja Parempaa Uutta Vuotta 2017                   

                 

Ihanko tavallinen keskiviikko

Tänään kävin Madeira Medical Centerissä. Ajattelin, että olisi hyvä päivittää ne kokeet, jotka tavallisesti saan laboratoriosta. Viimeksi olen käynyt kokeissa vuosi sitten, joten ihan hyvä aika tämä oli.
Caldeirasta ilman aamiaista klo kahdeksan bussilla Funchaliin. Otin jonotusnumeron eikä kauan tarvinnut odotella, kun jo kutsuttiin luukulle ilmoittautumaan. Sieltä sitten istumaan laboratorion penkeille. Tungosta ei ollut, joten aika pian iloinen tyttö kutsui minut sisään. Opetin häntä sanomaan nimeni ja vaihdoimme muutaman sanan portugaliksikin. Hän kehui ääntämystäni ja sehän tuntui hyvältä vaikka en kovin paljon osannut keskustella. Oikein miellyttävä tilanne ja ajattelin miehiä, jotka melkein pyörtyvät nähdessään neulan ja pyörtyvät sitten kun on pistetty. Katselin kuinka Elmina taitavasti pisti neulan käsivarteeni ja valutti sieltä hänen mukaansa hyvän väristä nestettä. Maanantaina saan tulokset. Olipa mukava tyttö se Elmina. Enemmän sellaisia niin ei tarvitse kenenkään pyörtyillä pistoksiin.
Kokemuksen jälkeen nautimme erittäin ihanan makuisen aamiaisen Centterin vieressä olevassa kahvilassa. Aah, iso muki maitokahvia ja tumma, siemenpeittoinen sämpylä juustolla. Johan päivä valkeni.

Tänään kävin Madeira Medical Centerissä. Ajattelin, että olisi hyvä päivittää ne kokeet, jotka tavallisesti saan laboratoriosta. Viimeksi olen käynyt kokeissa vuosi sitten, joten ihan hyvä aika tämä oli.
Caldeirasta ilman aamiaista klo kahdeksan bussilla Funchaliin. Otin jonotusnumeron eikä kauan tarvinnut odotella, kun jo kutsuttiin luukulle ilmoittautumaan. Sieltä sitten istumaan laboratorion penkeille. Tungosta ei ollut, joten aika pian iloinen tyttö kutsui minut sisään. Opetin häntä sanomaan nimeni ja vaihdoimme muutaman sanan portugaliksikin. Hän kehui ääntämystäni ja sehän tuntui hyvältä vaikka en kovin paljon osannut keskustella. Oikein miellyttävä tilanne ja ajattelin miehiä, jotka melkein pyörtyvät nähdessään neulan ja pyörtyvät sitten kun on pistetty. Katselin kuinka Elmina taitavasti pisti neulan käsivarteeni ja valutti sieltä hänen mukaansa hyvän väristä nestettä. Maanantaina saan tulokset. Olipa mukava tyttö se Elmina. Enemmän sellaisia niin ei tarvitse kenenkään pyörtyillä pistoksiin.

Kokemuksen jälkeen nautimme erittäin ihanan makuisen aamiaisen Centterin vieressä olevassa kahvilassa. Aah, iso muki maitokahvia ja tumma, siemenpeittoinen sämpylä juustolla. Johan päivä valkeni :)

Torstaista lähtien mahdollisia sadekuuroja viikon verran eteenpäin. Toivon, että mahdolliset tehdään mahdottomiksi ainakin joinakin päivinä.
Från torsdag är det möjlighet för regnskurar. .. Visst är det ovisst om det regnar, men jag önskar att det sku nu inte regna varje dag.

Aamulla varhain, kun aurinko nousi, silloin minä unestani heräsin... Taas valehtelee akka niin että korvat heiluvat. Heräsin jo paljon aikaisemmin, kun en oikein saanut henkeä vedetyksi. Kaikki erilaiset tuoksut tekevät nenäni kelvottomaksi enkä tahdo voida hengittää. Miksi pitää joka paikkaan ängetä parfyymeja. Olemme yrittänee löytää pesupulveria ilman parfyymiä, mutta vielä emme ole onnistuneet. Ajattelimme, että erikoisesti vauvoille tarkoitetussa pesujauheesa olisi mahdollisimman vähän hajusteita, mutta, hehheh, vaatekaappi tuoksuu kuin kukkaniitty, mutta väärässä paikassa. Perhoset ja muut ötökät nääkähtyisivät kohta puoliin siellä. Ei semmoista hajumyllytystä kukaan kestä.
Madeiralla ei ole käärmeitä eikä isoja petoeläimiä, mutta pieniä kyllä riittää. Hämähäkkejä on, mutta onneksi ei kovin isoja. Paitsi niitä isojakin on Deserta Grandessa, mutta ei Madeiralla eikä Porto Santossa. Taloihin tulee sisälle torakoita. Se on mielestäni niin ruma nimi, että kutsun niitä "kottaraisiksi" (Sorry, kottaraiset olette ihania pieniä lintusia). Mutta saan heti hiipivän kutinan ja muuten inhottavan mielen, kun ajattelen niitä juoksentelemassa pitkin seiniä. Helpottaa, kun nimitän niitä "kottaraisiksi".

Ensimmäisessä talossa, jossa asuimme näimme vain yhden "kottaraisen". Se tuli sisään illalla, kun meillä oli ikkuna auki ja juoksi muutaman varvin huoneen ympäri ja samalla yli minun rinnuksenikin käääk! Ja sitten se meni yöpuulle jonnekin. Ostimme sille ansan, jonkin sorttista liimanauhaa, joka sijoitettiin alas kaappiin ja kuinka ollakaan meni ainakin viikko ennenkuin Gertrud "kottarainen" makoili siellä nuupahtaneena. Rauha...

Täällä Caldeiran kodissa sai toissapäivänä "kottarainen" Ingeborg hyttysmailasta niin monta iskua, että siitä ei olisi ollut paistia kenellekään. Nyt on jossain pesukoneen takana tai muualla seinänraossa Ingmar, jota ei saatu kiinni eilen. Se odottaa hetkeä, jolloin näyttäytyä meille, emmekä halua sitä missään nimessä nähdä. Kunpa se ymmärtäisi ja muuttaisi muualle.
Menin juuri pimeään keittiöön ja sytytin valon, mutta Ingmaria ei näkynyt. Vain pienempi spider-Inge, joka suurella vaivalla on puhkunut ja puhaltanut seitin keittiön oven taakse lähelle saranoita. Poishan se on siitä saatava! Kyl on elämä vaikeeta hetkittäin. Ja kun haluaisi olla HYVÄ IHMINEN.
P.S.
Spider-Inge siirrettiin seuraavana aamuna varovasti ulos kiviaidalle miettimään minne voisi rakentaa uuden seittiansan, jonne varmasti olisi enemmän mahdollisuuksia saada saalista kuin meidän keittiönoven

"Kottaraisista" puheenollen, Ingmar sai liimaisen lopun, mutta muutaman päivän päästä tepsutteli Valentina pesukoneen takaa näytille. Häntä emme ole nähneet muutamaan päivään, mutta hän ehkä odottaa oikeaa hetkeä järisyttääkseen mielenrauhaani. Tänään kyllä olin aika lempeä, kun moitin kaveria ettei hän ole kuivannut kunnolla tiskipöytää. Sanoin, että Valentinalta voisivat vaikka jalat kastua. Kyllä naurua piisasi, kun tarkemmin ajattelin ajatuksen monimuotoisuutta.

Kaksi päivää sitten ulvoi tuuli jo yöllä talon nurkissa ja sataa sohotti, että luuli makoilevansa vuoteessaan Niagaran alla. Aamulla sade jatkui ja tuuli taivutteli sokeriruokoja. Niiasivat aika syvään. Sumu laskeutui vuorilta laaksoon. Laaksoa ei näkynyt, vain parvekkeen lattia, jossa vesi lainehti. Välillä sumupilvi haihtui ja sadekin taukosi, mutta alkoi taas uudelleen. Kyllä on nyt ylhäältä heitetty sadevettä taas ainakin muutaman päivän tarpeiksi, vaikka taas on mahdollisuuksia sateeseen ennustettu viikoksi eteenpäin.

Myrskyn aikaan seurasimme Internetistä  lentoliikennettä eri kohteista Madeiralle. Samana päivänä monta myöhästynyttä lentoa. Koneet eivät päässeet laskeutumaan tuulen takia ja TAPin kone kierteli Madeiran yläpuolella etsien sopivaa saumaa laskeutumiseen niin että 1,5 tunnin matkaan Lissabonista Funchaliin kesti 3 tuntia. TAPilla on tosi taitavat lentäjät. 10 pistettä ja kaikki muukin mikä mukaan kuuluu.

Ei täällä pääse "kottaraisista" eroon. Kohta alan kutsumaan niitä torakoiksi ihan oikeilla nimillä siis. Mahtaako olla tottumiskysymys. Minulla on nimittäin Valentina vangittuna lasin alla keittiössä, missä daami on asustanut. Kun menin tänään vielä myöhään keittiöön ja sytytin valon, siellä hän lattialla tiiraili. Otin äkkiä kaapista juomalasin ja kolmannella yrittämällä sain Valentinan vangittua sen alle. Siellä se nyt ihmettelee ja minä menen kohta nukkumaan. Ja siellä saa hän ihmetellä vaikka tuomiopäivään saakka. Minä en nimittäin voi tehdä enempää eli siirrän tulevat tapahtumat toiselle henkilölle.

Kaipaan merta

Asun saarella ja kaipaan merta. Ajatus kuulostaa päättömältä. Luulisi, että meri on läsnä koko ajan, kun kerran saarella asustaa. On se tietysti, mutta se voi olla  mäennyppylän takana tai metsikkö on edessä tai sitten olen liian keskellä saarta ja merestä näkyy vain aavistus. En ole vuoristoihminen. Haluaisin asua rannalla, että olisi lyhyt matka veteen, vaikka kahlaamaan. Kahlaamisesta näen jo uniakin.

Leivoin tänään pitkästä aikaa pullaa. Tein korvapuusteja ja aika ison pitkon. Huomenna teen varmaan tavallisen leipomukseni eli omenapiiraan. Jos vaikka tulee vieraita joku kaunis päivä ja silloin minulla,on jotain tarjottavaa.

Ystäväni ovat saaneet uuden paikan olohuoneesta ja Herkkokin on päässyt seuroihin Vielä mahtuisi pari ystävää kaapin päälle. Täytyy katsoa keväällä jos olisi halukkaita tulemaan tänne. Siellä on monta nallea ja possu, Esmeralda, joka varmaan viihtyisi täälläkin.

Jotenkin tuntuu kuin olisivat nyt puut hukassa ja tikutkin märkiä. Ehkä tilanne paranee, kun tulee ystäviä Suomesta parin viikon päästä ja saa puhua sydämensä kyllyydestä jos semmoinen fraasi sallitaan.

Aamulla varhain

kun aurinko nousi, silloin minä unestani heräsin...

Taas valehtelee akka niin että korvat heiluvat. Heräsin jo paljon aikaisemmin, kun en oikein saanut henkeä vedetyksi. Kaikki erilaiset tuoksut tekevät nenäni kelvottomaksi enkä tahdo voida hengittää. Miksi pitää joka paikkaan ängetä parfyymeja. Olemme yrittänee löytää pesupulveria ilman parfyymiä, mutta vielä emme ole onnistuneet. Ajattelimme, että erikoisesti vauvoille tarkoitetussa pesujauheesa olisi mahdollisimman vähän hajusteita, mutta, hehheh, vaatekaappi tuoksuu kuin kukkaniitty, vain paljon pahemmalta. Perhoaet ja muut ötökät nääkähtyisivät kohta puoliin siellä. Ei semmoista hajumyllytystä kukaan kestä.
Madeiralla ei ole käärmeitä eikä isoja petoeläimiä, mutta pieniä kyllä riittää. Hämähäkkejä on, mutta onneksi ei kovin isoja. Paitsi niitä isojakin on Deserta Grandessa, mutta ei Madeiralla eikä Porto Santossa. Taloihin tulee  sisälle torakoita. Se on mielestäni niin ruma nimi, että kutsun niitä "kottaraisiksi" (Sorry, kottaraiset olette ihania pieniä lintusia). Mutta saan heti hiipivän kutinan ja muuten inhottavan mielen, kun ajattelen niitä juoksentelemassa pitkin seiniä. Helpottaa, kun nimitän niitä kottaraisiksi. Ensimmäisessä talossa näimme vain yhden "kottaraisen". Se tuli sisään illalla, kun meillä oli ikkuna auki ja juoksi muutaman varvin huoneen ympäri ja samalla yli minun rinnuksenikin käääk! Ja sitten se meni yöpuulle jonnekin. Ostimme sille ansan, jonkin sorttista liimanauhaa, joka sijoitettiin alas kaappiin ja kuinka ollakaan meni ainakin viikko ennenkuin  Gertrud "kottarainen" makoili siellä nuupahtaneena.
Täällä Caldeiran kodissa sai toissapäivänä "kottarainen" Ingeborg hyttysmailasta niin monta iskua, että siitä ei olisi ollut paistia kenellekään. Nyt on jossain pesukoneen takana tai muualla seinänraossa Ingmar, jota ei saatu kiinni eilen,. Se odottaa hetkeä, jolloin näyttäytyä meille, emmekä halua sitä missään nimessä nähdä.
Menin juuri pimeään keittiöön ja sytytin valon, mutta Ingmaria ei näkynyt. Vain pienempi spider-Inge, joka suurella vaivalla on puhkunut ja puhaltanut seitin keittiön oven taakse lähelle saranoita. Poishan se on siitä saatava! Kyl on elämä vaikeeta hetkittäin. Ja kun haluaisi olla HYVÄ IHMINEN.

Ajatuksia toisessa kodissani

Vai pitäisikö sanoa ensimmäinen koti, kun asumme virallisesti Madeiralla eli olemme kesävieraita entisessä kodissamme, jossa kuitenkin on melkein kaikki meidän tavarat eli irtonainen omaisuus, joka sinällään ei ole minkään arvoista. Mitä lie vanhaa romua sanoisivat monet. Joku heittäisi puolet pois edes katsomatta, mutta minä vartioisin tarkasti ja koettelisin käsin jokaisen pois heitettävän paperin ja tavaran. Minulla olisi valvova silmä. Ja mitä se merkitsee? Sitä, että poisheittely veisi niin paljon aikaa ettei kukaan haluaisi istua sitä todistamassa. Saisin yksin muhia muistojeni kanssa ja heitellä siihen tahtiin kuin mieli ja käsi haluavat, mutta minulla ei ole aikaa puhdistaa koko taloa. Elän kaksoiselämää. Elämää kesäkodissa, jossa saan tavata muutamia vanhoja ystäviä ja tämä uusi talo ja naapurusto, jossa en tunne ketään. Jos istun ulkona terassilla, jotkut heiluttavat kättään ja huudamme melkein yhteen ääneen : "Boa tarde!" tai "Bom dia", mutta muita sanoja ei vaihdeta. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ei ole erittäin sosiaalinen, kielitaitoinen ja muuten vilkas niin on erittäin hyvä jos viihtyy omassa seurassaan ja siitä seurasta en voi valittaa, kun tykkään siitä.

Tässä täkäläiset, uskolliset ystäväni, jotka asuvat samassa huushollissa. Vasemmalta Estrela, Trinkadeira, Tuukka ja Nelli. Herkko ei ole vielä päässyt samaan kuvaan, syystä, että hänen muotonsa estää häntä istumasta seuroihin. Mietin uutta paikkaa seurueelle.

Tässä kirjoitan ja välillä katseeni lepäilee maisemassa.
Facebookia eivät kaikki siedä, mutta missä muualla voisin tavata kaikkia tuttujani yhtä vaivattomasti? Minä kun olen tällainen luvaton ja tutkinnoton teknikko enkä ole saanut Skypejä ja Messengereitä toimimaan niin kirjoitan sitä enemmän. Minä kirjoitan jopa vanhanaikaisia kirjeitäkin muutamalle ystävälle ja onpa ilon päivä kun heiltä kolahtaa postilaatikkooni kirje! Ja oikein etanapostilla. Miten ihanaa sitä on käsissään pidellä, käännellä ja lukea taas pätkän sieltä, toisen täältä ja ajatella, että ystävä on tämän omalla kynällään, (nyt menee lennokkaaksi, enhän tiedä vaikka olisi lainannut naapurilta). No, se ja sama, hän sen on kuitenkin kirjoittanut. Oikea kirje on aina oikea ja meilit ovat mitä lienevät sähkökamaa, vaikka niitäkin mielelläni luen oikeiden kirjeiden puuttuessa.
Pitää vielä sanoa yksi asia ja se on kuinka  arvostan oikeita kirjoja. Lukea nyt kirjoja joltain levyltä. Miltä tuntuu maatessa , kun luen kirjaa ja torkahdan ja se levy putoaa naamalleni? Eipä taitaisi olla kovin miellyttävää. Pokkari naamalla voit kohta jatkaa vielä hetkisen lukemista, mutta levy sammuttaisi varmaan lukujanon siltä illalta ja saisi ryhtyä odottelemaan nukkumatin kelloja. Jos ne nyt sitten korviin osuisivat. Miten ihana tuoksu on uudessa kirjassa, kun avaat sen ja saat alkaa uuden seikkailun? Voiko ihanammin päivä päättyä tai alkaa...?
Nyt kutsuu vuode ja puhtaat lakanat. Tänään oli suihkupäivä. Jos jotain on täällä ikävä niin SAUNAA. Sinne menisin mielelläni kerran viikossa.

Adjö kesä!

Niin se vaan syyskuu tulla tupsahti niinkuin lumi tupaan tai jouluaatto ennenaikaisesti. Kesä Suomessa on mennyt aika mukavasti vaikka ulkoilut ovat jääneet aika vähälle.  Touko-kesäkuu oli hiljaista aikaa meidän tuvassa, sitten alkoi vähän vilkkaampi kausi. Ystävät löysivät meidän oven ja muutama viikko oli aika hektistä, kun joku lähti ja toiset tulivat. Kivaahan se oli. Olisin erikoisesti halunnut nähdä Leilan, ystäväni 50-luvulta eli lapsuudesta. Puhuimme lukuisia kertoja puhelimessa ja lähetimme meilejä, mutta olisin halunnut nähdä miltä hän nyt näyttää  yli 70-vuotiaana. Näin hänet viimeksi 12-13 vanhana. Leila "Letku" Lillfors, minun paras ystäväni Etelä-Kaarelassa.
Tässä me olemme kuvassa. Aikamoisia velikultia sanoisi kauan syntynyt kirjailija. Vasemmalta Leila, Papu, minä, Kaarina ja Simpe. Jipii ja jihuu. Meillä oli aina hauskaa!
Kirjoittelen huomenna enemmän. Nyt pitää mennä nukkumaan ja eikun hupsista täytyypä mennä jo tänään nukkumaan, muuten en voi tänään herätä. Siis kut nait!