Tervetuloa Kirstin kammariin

Tervetuloa Kirstin kammariin
"Hiljennä, hellitä, huolehdi itsestäsi!"

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Madeiran lämmössä

Otsikko on harhaanjohtava, sillä en ole aikoihin palellut niin kuin tänä talvena Madeiralla. Ilmat eivät ole olleet erikoisen kylmiä vaikka on kyllä satanut aika paljon. Talossa se vika piilee. Kun rakennetaan taloja ilman mitään lämmitysmahdollisuuksia. Ei ole hellaa keittiössä eikä kakluunia olohuoneen nurkassa. Joskus pitäisi saada lämmittää talo viimeistä nurkkaa myöten, että rakenteet kuivuisivat eivätkä ihmiset voivottelisi kosteutta ja viileyttä, joka pakostikin leviää huoneisiin ja muodostaa kenties hometta seiniin. Siinä sitten aivastelet ja ihmettelet vettä joka valuu nenästäsi ja silmistäsi. Sanovat, haa sinulla on kuivat silmät. Tässäpä tippoja siihen vaivaan, mutta eivät ne auta jos kyse on homeongelmasta. Siitä voi seurata vakavampia juttuja. Nämä eivät ole helppoja asioita ja niistä on aika vaikea mennä puhumaan ulkopuolisille. Täällä Madeiralla ei ehkä ymmärrettäisi sellaista vaivaa kuin homeongelma. Hehheh, älkääpäs naurattako matkailevat turistit.



Talomme on tilava ja meillä on oma tilava sänky. Entinen Avenidalla oli 135 cm leveä ja siinä oli laaksoa ja nyppylää. Onneksi en koskaan pudonnut sängystä, vaikka nukuinkin ihan reunalla. Nyt meiltä ei puutu muuta kuin lämmitysjärjestelmä ja kirjahylly. Kirjat ovat vaatekaapissa kasseissa.

Tavallaan tunnen, että olen pettänyt kirjan! Olen ostanut plätyskän lukulaitteen, johon voi säilöä suuren määrän kirjoja ja sitten lukea niitä missä itse tykkää. Niin paljon kuin olen puhunut oikean kirjan puolesta. Kuinka ihanaa on pitää kädessään uudelta tuoksuvaa kirja ja ihan ensimmäisenä avata se ja alkaa lukea. Nyt voin hivellä sitä plätyskää ja sieltä pomppaavat esiin sivut toistensa jälkeen ja minä luen. Jos on liian pieni fontti voin suurentaa sitä sopivaksi tai päinvastoin. Monta kertaa pocket-kirjat ovat niin pienitekstisiä, että niitä on vaikea lukea. Plätyskässä ei ole sitä vaivaa. Voi minua petturia.

Odotan, että jakarandat alkaisivat kukkia. Ensi kuussa viimeistään. Ne ovat niin kauniita kukkiessaan katujen varsilla. Lumoudun vallan katsellessani niitä.

Viime yönä käännettiin taas kelloja. Todella tyhmää touhua. Siitä ei kukaan tykkää, mutta onhan se tehtävä, että pysyy päivien ohjelmissa mukana. Mutta ---- yritäpäs muuttaa aikaa aurinkokelloon! Se ei taida kovin helposti käydäkään.

Ei kommentteja: