Asun saarella ja kaipaan merta. Ajatus kuulostaa päättömältä. Luulisi, että meri on läsnä koko ajan, kun kerran saarella asustaa. On se tietysti, mutta se voi olla mäennyppylän takana tai metsikkö on edessä tai sitten olen liian keskellä saarta ja merestä näkyy vain aavistus. En ole vuoristoihminen. Haluaisin asua rannalla, että olisi lyhyt matka veteen, vaikka kahlaamaan. Kahlaamisesta näen jo uniakin.
Leivoin tänään pitkästä aikaa pullaa. Tein korvapuusteja ja aika ison pitkon. Huomenna teen varmaan tavallisen leipomukseni eli omenapiiraan. Jos vaikka tulee vieraita joku kaunis päivä ja silloin minulla,on jotain tarjottavaa.
Ystäväni ovat saaneet uuden paikan olohuoneesta ja Herkkokin on päässyt seuroihin Vielä mahtuisi pari ystävää kaapin päälle. Täytyy katsoa keväällä jos olisi halukkaita tulemaan tänne. Siellä on monta nallea ja possu, Esmeralda, joka varmaan viihtyisi täälläkin.
Jotenkin tuntuu kuin olisivat nyt puut hukassa ja tikutkin märkiä. Ehkä tilanne paranee, kun tulee ystäviä Suomesta parin viikon päästä ja saa puhua sydämensä kyllyydestä jos semmoinen fraasi sallitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti