Vai pitäisikö sanoa ensimmäinen koti, kun asumme virallisesti Madeiralla eli olemme kesävieraita entisessä kodissamme, jossa kuitenkin on melkein kaikki meidän tavarat eli irtonainen omaisuus, joka sinällään ei ole minkään arvoista. Mitä lie vanhaa romua sanoisivat monet. Joku heittäisi puolet pois edes katsomatta, mutta minä vartioisin tarkasti ja koettelisin käsin jokaisen pois heitettävän paperin ja tavaran. Minulla olisi valvova silmä. Ja mitä se merkitsee? Sitä, että poisheittely veisi niin paljon aikaa ettei kukaan haluaisi istua sitä todistamassa. Saisin yksin muhia muistojeni kanssa ja heitellä siihen tahtiin kuin mieli ja käsi haluavat, mutta minulla ei ole aikaa puhdistaa koko taloa. Elän kaksoiselämää. Elämää kesäkodissa, jossa saan tavata muutamia vanhoja ystäviä ja tämä uusi talo ja naapurusto, jossa en tunne ketään. Jos istun ulkona terassilla, jotkut heiluttavat kättään ja huudamme melkein yhteen ääneen : "Boa tarde!" tai "Bom dia", mutta muita sanoja ei vaihdeta. Olen tullut siihen tulokseen, että jos ei ole erittäin sosiaalinen, kielitaitoinen ja muuten vilkas niin on erittäin hyvä jos viihtyy omassa seurassaan ja siitä seurasta en voi valittaa, kun tykkään siitä.
Tässä täkäläiset, uskolliset ystäväni, jotka asuvat samassa huushollissa. Vasemmalta Estrela, Trinkadeira, Tuukka ja Nelli. Herkko ei ole vielä päässyt samaan kuvaan, syystä, että hänen muotonsa estää häntä istumasta seuroihin. Mietin uutta paikkaa seurueelle.
Tässä kirjoitan ja välillä katseeni lepäilee maisemassa.
Facebookia eivät kaikki siedä, mutta missä muualla voisin tavata kaikkia tuttujani yhtä vaivattomasti? Minä kun olen tällainen luvaton ja tutkinnoton teknikko enkä ole saanut Skypejä ja Messengereitä toimimaan niin kirjoitan sitä enemmän. Minä kirjoitan jopa vanhanaikaisia kirjeitäkin muutamalle ystävälle ja onpa ilon päivä kun heiltä kolahtaa postilaatikkooni kirje! Ja oikein etanapostilla. Miten ihanaa sitä on käsissään pidellä, käännellä ja lukea taas pätkän sieltä, toisen täältä ja ajatella, että ystävä on tämän omalla kynällään, (nyt menee lennokkaaksi, enhän tiedä vaikka olisi lainannut naapurilta). No, se ja sama, hän sen on kuitenkin kirjoittanut. Oikea kirje on aina oikea ja meilit ovat mitä lienevät sähkökamaa, vaikka niitäkin mielelläni luen oikeiden kirjeiden puuttuessa.
Pitää vielä sanoa yksi asia ja se on kuinka arvostan oikeita kirjoja. Lukea nyt kirjoja joltain levyltä. Miltä tuntuu maatessa , kun luen kirjaa ja torkahdan ja se levy putoaa naamalleni? Eipä taitaisi olla kovin miellyttävää. Pokkari naamalla voit kohta jatkaa vielä hetkisen lukemista, mutta levy sammuttaisi varmaan lukujanon siltä illalta ja saisi ryhtyä odottelemaan nukkumatin kelloja. Jos ne nyt sitten korviin osuisivat. Miten ihana tuoksu on uudessa kirjassa, kun avaat sen ja saat alkaa uuden seikkailun? Voiko ihanammin päivä päättyä tai alkaa...?
Nyt kutsuu vuode ja puhtaat lakanat. Tänään oli suihkupäivä. Jos jotain on täällä ikävä niin SAUNAA. Sinne menisin mielelläni kerran viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti