Heissan kaikki blogiani seuraavat!

En usko, että niitä on yhtään, kunhan vähän tässä pelleilen. Taas on aikaa vierähtänyt. Blogia pitäisi kirjoittaa joka päivä. Ainakin jos ajattelisi, että sitä lukisi  joku muukin kuin sinä itse. Mitä vitsiä on kirjoittaa kerran vuodessa. No, se vitsi, että tietävät sinun olevan elossa!

  Olemme asuneet nyt kaksi vuotta tässä talossa ja ainakin minä kaipaisin jo johonkin muuhun asuntoon. Haluaisin oman sohvan ja oman kirjahyllyn, jossa ei olisi tunkuun asti pieniä esineitä, vaan KIRJOJA. Pienet esineet keräävät vain pölyä niinkuin tietysti kirjatkin, mutta kirjoista on paljon enemmän hyötyä ja mikä on kauniimpaa kuin metrin rivi kirjan selkiä. Isompi snkykin olisi mukava selälle ja koko kropalle. Nyt meidän sänky on 130 cm leveä, kova ja kuhmurainen. Ties kuinka vanha se on? Ehkä yhtä vanha kuin talo, ikää en tiedä. Olisi se lyxiä istua omassa nojatuolissa ja katsella aamuteeveetä vaikka sieltä sitten tulisi tämän tästä "calsio mais"-mainosta. Meillä on jo nyt omat ruokailuvälineet ja lautaset, kahvimukit, -kupit ja kattilat ja paistinpannut. Taloon kuuluvat on survottu pahvilaatikkoon yhteen kaappiin. En halunnut semmoisia vanhoja käyttää.

Janne on parastaikaa Suomessa.

    Hän meni haravoimaan syksyn lehdet Björklundenista. Hän on soittanut joka ilta. Sanoo, että harmittaa kun joka päivä sataa. Onhan se vaikea tehdä ulkotöitä jos on huono ilma. Toivottavasti ehtii tehdä kaiken mitä on aikonut, kun tulee takaisin Madeiralle torstaiyönä.

5. kesäkuuta 2014 laitoin Facebookkiin sivun "Suomalaiset Madeiralla - Finlandeses na Madeira".  https://www.facebook.com/Suomalaiset-Madeiralla-Finlandeses-na-Madeira-910247105668042/
 Sitä tehdessäni alkoi hirvittää, jos siitä tulee ihan tyhmä sivu. Kukaan ei tule lukemaan enkä minä osaa laittaa sinne mitään melenkiintoista ja yritin peruuttaa eli saada sen pois, mutta en onnistunut. Ehkä hyvä niin. Siellä on käynyt hurjasti ihmisiä. No, hurjasti ja hurjasti, ainakin paljon enemmän kuin olin ikinä ajatellut. Sitä kautta olemme saaneet uusia ystäviä, joita olemme tavanneet täällä. On tullut vähän enemmän eloa meidänkin elämään. Tänäänkin oli kaksi pariskuntaa iltapäiväkahvilla. He lähtevät huomenna Suomeen. Tulee taas tyhjää.

 Minun pitäisi innostuttaa itseni lukemaan kirjoja taas. Istun aivan liikaa tietokoneen kanssa. Se on epäterveellistä, varsinkin jaloille. Olen laiska ja saamaton, en jaksa liikkua joka päivä, kun kroppa on kipeä. Liikkuminen ei enää ole kivaa. Siitä kaikki johtuu. En saa kehitettyä tunnetta, että NYT pitää päästä lenkille. On niin kivaa istua ja chattailla Evan kanssa, pelata jotain peliä tai kirjoitella tyhmiä juttuja. Tai vaikka leipoa saaristoleipää. Sitä tein eilen kaksi leipää, kun uuni on niin pieni, että sinne ei mahdu enempää. Koko reseptistä tulisi kolme.

Ehkä menen kuhmuiseen sänkyyni ja selailen vaikka jotain lehteä vähän aikaa ja jää vielä salaisuudeksi, milloin kirjoitan taas "Kirstin kammariin".

Lauantaita Funchalista

Madeira! Kuka olisi voinut kuvitella, että asun joskus Madeiralla. Täällä kammarissakin olen siitä haaveillut monta kertaa ja tänä syksynä se toteutui. Vuokrasimme talon syyskuun alusta, mutta olemme olleet Suomessa ja manner-Portugalissa muutaman kerran sekä viikon risteilyllä Välimerellä lokakuussa. 

Aloitin kirjoittamisen taas niinkuin ennenkin eli olin unohtanut salasanan. Miksi en koskaan opi. Olin merkinnyt sen pikkuvihkooni, mutta se ei taaskaan toiminut. Taitaa olla niin että jos on pitkät kirjoitusvälit, kone unohtaa salasanan enkä minä. Nyt sain sen helposti vaihdettua. 

Nu ska jag få kaffe! Terassille kiireenvilkkaa.

Kalakeitto oli tosi hyvää. Mies osti koknaisen espadan ja sai sen pään pienen typistelyn jälkeen mahtumaan kattilaamme. Päästä ja pyrstöpuolesta ja sivuhapsuista tuli hyvä liemi, jossa keitin porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja muutaman perunan. Paremman leivän puutteessa saksalaistyylistä tummaa leipää sopan lisäksi ja salsaa koristeeksi sopan päälle. Kyllä maistui.
 Hiukseni kasvavat aika vauhtia. Leikkaan itse otsatukkani ja annan muun osaston rehottaa. Hiivatti, kun blogiohjelma ei käyttäydy niinkuin minä haluan. Pitäisi saada kuvat vedetyksi sinne minne ne haluaa, mutta tämä masiina haluaa päättää niiden paikasta itse.

Syömme olohuoneen lasipöydällä. Pöydän ympärillä on kuusi tuolia. Siis aika iso pöytä, josta osa on työpöytänä. Minun läppärini on pöydällä samoin kuin miehen pikkuläppäri. Se on siinä toistaiseksi. Hän kun meni ja osti itselleen tietokoneen. Sille täytyisi saada pöytä.

Emme ole vielä kyllästyneet ruokavalioon. Syömme paljon kalaa. Kauppahallissa on tuoretta ja monenlaista kalaa. Välillä paistan kalkkunasiivuja. Hyvää sekin ja paljon vihreää ja juureksia ja viiniä ruoan kanssa.

Vieraita ei ole käynyt kuin Gill ja Pete kerran. Tulivat lounasaikaan ja tarjosin soppaa. Oli mukava iltapäivä. En tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka ole yksin aika paljon, kun mies käy kävelyllä monta kertaa päivässä. Yhtä yksin olen Björklundenissa, kun mies istuu olohuoneessa koneensa kanssa, mutta olen tottunut olooni. En kaipaa mitään hässäkkää päivääni. Kissa olisi suloinen kaveri, mutta tänne ei voi ottaa, kun naapurissa on kolme koiraa ja olisi hankala kissan kanssa matkustella.

Margarida (vuokraemäntä) toi korillisen hedelmiä puutarhastaan sekä kahta lajia kakkua. Meillä ei ole uunia ja olen siitä huomautellut silloin tällöin. Ehkä hän tuo kakkua ettei tarvitse hankkia meille uunia. Kuka tietää.

Tuli kirjoitettua samoja asioita kuin viimeksi.  Sitä se tekee, kun kirjoittaa liian harvoin. Ei muista omia sepustuksiaan. Olisi syytä varmaan ainakin vilkaista edellistä kertaa. Ehkä huomiseen. En lupaa mitään.

Uusi elämä

Olen ruvennut nukkumaan aamulla pidempään kuin Mies ja hän laittaa nyt aamiaisen valmiiksi. Minä teen sen aina Suomessa. Ihanaa tulla valmiiseen pöytään. Kun ollaan syöty, hän korjaa pöydän ja tiskaakin. Mikä minulla on täällä ollessa? Ennen minulla oli puutarhuri, nykyään taloudenhoitaja-kotiapulainen. Hän keittää päiväkahvia parhaillaan. Menemme terassille juomaan kaffetta.

Mies ostaa Kauppahallista erilaisia kaloja. Tänään hän oli ostanut espadaa niin paljon, että riittää kahdeksi päiväksi. Vihreitä papuja, espadaa, salaattia ja pieni pottu. Perunat ovat erittäin hyviä täällä niinkuin muutkin kasvikset ja juurekset. Kanakin on ihan erilaista kuin meidän vetiset palaset. Olemme syöneet kalaa ja kanaa vuorotellen. Vieressä muutama dourada, oikein hyvä kala maultaan, Robalo on vielä parempi. Hieman kuin ahven.

Mitenkähän olisi tonnikala-kinkku jouluksi. Tässä laitetaan sopivia annospaloja. Tonnikalaa emme vielä ole ehtineet ostamaan. Tonnikalapihvi ja paistettuja sipuleita voisi olla maistuva illallinen.

Olen huomannut jo tänä lyhyenä aikana, jonka olen asunut Madeiralla, että on se erilaista elämää kuin olla turistina täällä. Ruoan laitan enimmäkseen itse paitsi tiistaisin. Silloin on Miehen  vuoro niinkuin koto-Suomessakin. Huoneet on siivottava itse ja pyykit pestävä. Talon varustukseen kuuluu pesukone ja kuivuri, kahvimasiina, vesipannu ja leivänpaahdin sekä jääkaappi jossa pakastelokero, hella, jossa neljä kaasupaikkaa ja kaksi sähkölevyä. Kattilat ja paistinpannut hylkäsimme heti. Näyttivät niin huonoilta. Kupit ja lautaset olivat eri paria, säröisiä ja lasit erilaisia. Janne kävi ostoksilla, osti uusia astioita, kattiloita ja pannuja. Kyllä nyt pärjäämme. Kolmannessa kalakuvassa komeilee rivi Espada pretoja. Kalakauppias perkaa kalat hienosti meille. Hän osaa varoa teräviä hampaita ja nylkee ne taitavasti ja leikkaa fileiksi. Tänään paistan espadaa ehkä leivitän ne etteivät mene kippuraan pannussa, kun ovat niin tuoreita. Häntäpuolet laitan kenties soppaan. On ihan kivaa kokata, kun on hyviä raaka-aineita.

Tänään on puolipilvinen päivä. Harmaita pilviä seilailee Funchalin ylitse ja ripottelee silloin tällöin vettä. Säätila vaihtuu äkkiä. Nyt kun vilkaisen ulos, taivas on kirkkaan sininen ja lämpö puskee ikkunoiden lävitse. Talvea ajatellen hyvä, että yksi puoli talosta on auringossa jos se sattuu paistamaan. Ikkunat ovat yksinkertaiset, eivät paljon lämpöä pidä.Ulko-oven alta näkyy viiru pihaa. Sieltäkin tuulee kylmästi sisään. Pitäisi kirjoittaa lista, tavaroista ja vaatteista, joita pitäisi tuoda kotoa, että pärjäisi hyvin sen kylmemmän ajan.

Alan vähitellen kotiutua taloon. Olohuoneessa on takka, mutta se ei varmaan paljon lämmitä. Siinä on reikä suoraan katolleja ja se vie tilaa puoli seinää. Sinne kohoavat lämmöt aika nopeasti.. 

Kemiönsaaren kirjoittajilla, (heidän kanssaa olin kurssilla viimesyksynä ja talvena), kokoontuvat marraskuun lopussa Västanfjärdin kirjaston vintillä yhtenä viikonloppuna. Olisi ollut kivaa olla mukana, mutta olemme silloin varmaan täällä ja saan kirjoitella MSL:ään tehtäviä. Kivaa sekin. Sinne saa lähettää muitakin tekstejä kuin tehtäviä. Kirjoja on vielä monta lukematta. Voin tuoda vielä yhden lastin, kun tulemme tänne Välimeren risteilyn päätyttyä. Tavarat täytyy vaan raahata sinne risteilylle, kun lennämme Barcelonasta suoraan takaisin Funchaliin.

Vainko kerran vuodessa?

Truntuu kuin kävisin täällä vain kerran vuodessa eikä se ole mitään blogin kirjoittamista.  Muistaakseni viime kerralla systeemi teki niin paljon kiusaa, että lopult kyllästyin kirjoittamaan uudelleen samoja asioita. Ensin en meinannut päästä koko paikkaan ja kun pyysin apua, halusivat rahaa uudesta tunnussanasta! Nytkin ajattelin jo jättää kirjoittelun tähän, kun teksti hävisi ruudulta, kun lisäsin kuvan, vaikka olin tallentanut tekstin ohjeiden mukaan.

A minha casa portuguesa

Olimme äskettäin Madeiralla 10 päivää ja sillä aikaa läysi mies tämän talon, jonka vuokrasimme. Olimme siellä parina päivänä ja jätimme jo vähän vaatteita kaappiin ja kirjoja hyllyyn. Ensi viikolla lähdemme luultavasti Arlandan kautta takaisin ja tulemme Suomeen jonkun viikon kuluttua. Meillä on ihan liikaa ohjelmaa täksi syksyksi, mutta silloin, kun ohjelmia tilattiin, ei meillä ollut aavistusta talon vuokraamisesta. Jos ei olisi muuta ohjelmaa, voisimme viettää rauhallista aikaa talossa koko syksyn.Eiköhän elo tästä tasaannu. Emmekä me Suomea jätä. Meillä on kaksi taloa. Kuvan ensimmäinen talo on siis se, jossa asumme. Takana olevassa talossa asuu Margarida, vuokraemäntä, puhelias, iloinen ihminen. Tuylemme varmasti oikein hyvin toimeen. Hän ei osaa englantia, joten minun on pakko oppia ainakin jotain sanomaan portugaliksi.

Ajattelin ensin, että olen varmaan aika yksinäinen Madeiralla, mutta eihän täällä Björklundenissakaan kukaan käy jos ei järjestä partya, enkä niitä enää kovin usein järjestä. Madeiralla on ainakin parempi sää koko ajan ja eläminen halvempaa. Täytyy ottaa harrastuksia mukaan ja internet on oltava niin voin netissä jutella tuttujen kanssa. Tavallaan siis ihan samanlaista eloa ja oloa kuin täälläkin. Mies pääsee levadoille kävelemään. Sinne en kaipaa. Olen levadani kävellyt ja korkeanpaikan kammo ei ole minnekään haihtunut näissä kahdessakymmenessä vuodessa, kun olen levadoilla kulkenut.

Pitää jatkaa vähän myöhemmin ja laittaa illallista välillä.

Kalapihvejä ja suppilovahverokastiketta + uunijuureksia, maistui hyvältä Trincadeirarypäleisen punaviinin kanssa.

Portugalin opiskelu tapahtuu nyt paikan päällä. Pitää jättää monivuotinen Kemiön kurssi. siellä tuli aina iloinen mieli, vaikka aina ei tehnyt mieli lähteä. Felipelle kiitoksia monista vuosista, kun jaksoi meidän kanssa.

Omia banaaneja

 Funchalissa meillä on pari banaanipuuta vai ovatko pensaita ja kukkia, ei paljon muuta. Naapurilla eli vuokraemännällä on isompi puutarha. Siellä on hedelmäpuita ja viinirypäleitä. Olisi kivaa jos voisi kasvattaa jotain yrttejä. Katsotaan nyt, kun ensin asetutaan kunnolla asumaan. Tämä syksy menee edestakaisin matkusteluksi ja siitä on se hyöty, että saamme viedyksi enemmän tavaraa Funchaliin. Ehkä ne täytyy raahata sieltä poiskin joskus tai sitten jättää seuraaville. Se on sen ajan huoli. Ei kannata murehtia sitä etukäteen.

Matkakuumettako? No ei sentään.

Olin taas sotkea sivustooni pääsyn. Uskoin, että olin tallentanut tuloni sivulle ja klikkailin vain päästäkseni kirjoittamaan, mutta kone ei hyväksynytkään tunnusta ja aloin tietysti heti valittamaan Googlelle. Saa nähdä jos heittävät minut kohta ulos täältä. Kun katsoin mustasta pikku kirjastani, oli siellä uusi salasana ja sen kun valitsin olin heti sisällä. Vanhuus ei ole ilo. Kroppa luhistuu ja mieli haalistuu. Ei pysy asiat päässä. Olen aina ollut tarkka muistamaan numeroita esimerkiksi. Kirjastossa muistin yhteen aikaan melkein kaikkien lainausnumerot ulkoa. Nyt en voi kehua millään. Talolla näytetään tänään teatteria. Aion mennä katsomaan. Iltasyöminen menee hurjan myöhäiseksi, mutta ei voimitään. Menenkö pyörällä vai kävellen jää nähtäväksi. Olisi ehkä aiheellista pukeutua valmiiksi ettei tule viimetingan kiire. Ajattelen pakkaamista. Lennämme Madeiralle maanantaiaamuna klo 8. Se on hyvä aika lentää. Silloin on perillä hyvään aikaan eli päivällä ja ehtii vielä iltakierrokselle.

Tässä kuvassa leivotaan Bolo de cacoja. ehkä nytkin on ennen joulua esityksiä, joissa saa nähdä kaikenlaista tekemistä. Näitä sai sitten ostaa vieressä olevasta kioskista. Hyvää, kun laittaa väliin valkosipuli-persiljavoita. Huh. Luulin taas, että minut oli heitetty ulos, kun en päässyt heti takasin esikatselusta. Luin lehdestä, että Madeiralla on menossa dengue-kuume-epidemia. Se tarttuu hyttysten pistoista eikä tartu ihmisestä toiseen. Pitänee pysytellä tuulisilla paikoilla ja poissa tiehistä metsiköistä ja puutarhoista, joissa hyttysten luulisi viihtyvän. En kaipaa yhtään lisää tautia tai vaivaa itseeni. Alan olla ihan täytetty jo. Meidän on lähdettävä Helsinkiin päin jo sunnuntaina, koska lento on niin aikainen. Menemme taas Rantasipiin yöksi. Siellä olemme olleet viime aikoina. Siellä on hyvät sängyt ja hyvät lukulamput. Lukulamppu on asia, jota arkkitehdit, jotka suunnittelevat hotellihuoneita eivät ollenkaan ajattele. Ne sovitetaan huoneen tyyliin tai muuten ovat erikoisia, liian korkealle asetettuja, rutkasti valoa levittäviä niin että et voi lukea toista häiritsemättä. Rantasipissä voi lukea ihan omassa valossa. Kanssamatkustaja ei tiedä kuinka kauan luet. Ajatella 3 viikkoa eikä tarvitse laittaa ruokaa. Se on ylellisyyttä ja tulee tietysti maksamaankin riippuen siitä otammeko ruoan kanssa joka ilta viiniä tai ei. Portugalissa on muuten kyllä halvat viinit kaupoissa ja ravintoloissakin paljon halvemmat hinnat kuin meillä Suomessa. Olemme kerran aikaisemmin olleet samassa hotellissa jonne nnyt menemme. Jouduimme sinne aivan kuin vahingossa. Se oli joskus 90-luvulla muistaisin. Olimme varanneet kolmen viikon matkan ja hotellin samaiseksi ajaksi läheltä Sé:tä. Asetuimme hotelliin illansuussa, kävimme syömässä ja menimme nukkumaan. Aamulla söimme hotellissa aamiaista ja lähdimme kaupungille kävelemään. Kun tulimme takaisin päivällä vastaanottovirkailija alkoi kysellä huolestuneena, koska aiomme kirjoittautua ulos hotellista. Meidän kolme viikkoa oli tilauksessa muuttunut yhdeksi päiväksi ja nyt meidät heitettäisiin ulos. Siinä kävi kyllä oikein hyvin. Järjestivät meille toisen hotellin eli neljän tähden Windsorin, jossa sitten olimme ne kolme viikkoa. Siellä on pieni uima-allas katolla. Oi, kuinka toivon, että sää sallisi ja vesi olisi sen verran haaleaa, että siellä voisi muutaman vedon vetäistä. Se sopisi minulle oikein hyvin, kun mies huitelee ympäri Madeiraa omilla retkillään. Madeiralle on aina kiva mennä. Siellä on niin paljon tuttua. Madeiralaisia ystäviä emme ole koskaan onnistuneet saamaan. Olisiko vika siinä, että Funchalissa on niin paljon turisteja ettei juuri paikallisväestön kanssa joudu tekemisiin.

Tämä levada on kovin vihreä, jotkut ovat kapeita ja kivisiä. Toiset niin kapeita, että täytyy kävellä kastelukanavassa. Kesäkuumalla se virkistääkin, kun saa kastella jalkansa hikisellä vaelluksella, mutta talvella se ei ole niin kivaa. Minusta ei ole enää levadalla kävelijäksi. Polvet sanovat poks. Toisaalta tykkään, että ne vuodet, jotka levadoilla kävelin, välillä kauhuissani, välillä vähän paremmalla mielellä, ovat riittävät. Olen tehnyt osani. En ole tottunut korkeisiin paikkoihin. Kammo on pysyvä, vaikka toisin yritettiin väittää ja voin sanoa, etä olen kävellyt monet hurjat levadat, sellaiset, joille ei ehkä enää saa mennäkään. Pääsyä eri paikkoihin saarella on helpotettu rakentamalla monia tunneleita. Siellä voi bussilla huristella paikasta toiseen eikä tarvitse kauhistella. Nyt pitää lopettaa tällä kertaa. Pukeudun ja valmistaudun taide-elämykseen.

Siitä on aikaa

Hitsin pimpulat, kun oli vaikeaa saada oikeudet tänne takaisin. Meinasivat omia Kirstin kamarin itselleen, mutta ehkä onnistuin saamaan sen nyt takaisin. Kello on hitsinpaljon, pitäisi olla jo petissä, siksi kirjoitan vain vähän ja jatkan huomenna. Harmitti niin, kun en päässyt kamariini. Jossain vaiheessa minun olisi pitänyt maksaa jotain, että olisin saanut uuden salasanan ja siten oikeudet omiin sivuihini. Älytöntä. en oikein ymmärrä kuinka kaikki onnistui tänään niin helposti. Natinati nyt kuitenkin kaikki suloiset ihmiset ja nukkukaa hyvin. Huomenna seuraa jatkoa. Olen kirjoittanut salasanan mustaan pikku kirjaseeni. Se ei siis voi hävitä minnekään.

Hei tonttu-ukot hyppikää ...

Tänään on pikkujoulu. Päivä on o puolessa. Sally nukkuu pesässään lämpöpatterin vieressä ja minä näpyttelen koneellani. Syksy on mennyt nopeasti. Marraskuun lopussa on vielä lämpöasteita lähemmäs +10. Kummallinen kylmä aika. Hyvähän se vaan on ettei ole pakkasta ja lunta en kaipaa ollenkaan. En kaipaa kylmää enkä liukasta talvea. Pysyköön vain poissa.

Täytyy etsiä jotain purtavaa eli lounasta. Tuntuu, että sitä tarvitsen nyt. Siis pieni tauko, jos suvaitsette. Kissa kävi protestoimassa, kun vaan kirjoitan ja minun oli pakko nousta antamaan hänelle ruokaa. Ankka-riisiä syöpi ihana, karvainen ystäväni. Ankka-riisi kelpaisi minullekin, mutta ei nyt satu olemaan ihmisille tarkoitettuja pussukoita.
Niistä unelmista vielä. Tätä nykyä unelmoin pitkistä yöunista ja että polvet tykkäisivät olla enemmän liikkeessä. Unelmoin myös siitä päivästä, jolloin mahdun kaikkiin vaatteisiini, joita olen säästänyt sen ajan varalle, että saisin katsella kaventunutta olemustani olohuoneen puolen seinän kokoisesta peilistä.

En pääse eroon ruoasta enkä sen puhumisesta. Ystävämme Roberto Italiasta kyseli sähköpostissa, mitä hän laittaisi ruoaksi seitsemälle ystävälleen, kun hän aikoo tarjota suomalaista ruokaa. Silloin kun kävimme siellä veimme poron- ja hirvenlihaa purkissa, lakka- ja puolukkahilloa ja jotain yrttiteetä. Eihän ne milllään riitä kahdeksalle hengelle, mutta ehdotin alkupalaksi niitä purkkilihoja tummalla leivällä ja piparjuuritahnalla, pääruoaksi Karjalan paistia pottumuusilla, keitetyillä porkkanoilla ja puolukkahillolla + eitkka tai suolakurkuilla, Jälkkäriksi vaniljajäätelöä ja lakkahilloa. Kuvassa portugalilainen kukko, thaimaalainen kissa ja Kindermunasta kuoriutunut dinosaurus vahtaavat pöydällä mitä laitan suuhuni.

En kyllä söisi itse tuosta muuta kuin muusia, porkkanoita ja jätskiä hillon kanssa, mutta he ovat lihansyöjiä. Tää on aika kauheeta. Minulla on juuri kova nälkä ja pitäisi keittää kahvia ja syödä pari voileipää. En voi ajatella muuta kuin! Sorry! Nyt lounasta, pliis!

Emme osta joululahjoja enää toisillemme. Joulu on pienten lasten juhla. Silloin, kun tytöt olivat pieniä, hoosasin ja hääräsin kamalasti ja meillä oli ihan kivat joulut, mutta mitä nyt kaksi eläkeläistä enää tässä juhlisi, Hehheh. Muovikuusi pöydälle ja siihen pikku valot ja kalkkunarulla uuniin. Siinä meille joulua.

Minulla on varmaan ollut verenpaine koholla, kun pää on ollut niin pökerö. Sunnuntai-iltana, kun söimme, sanoin Jannelle, että nyt tämä niska (siis minun) kaipaa rentoutusta eli viiniä on saatava. Olisin mieluummin nauttinut punaviintä, mutta Janne meni kellariin ja haki valkoviinin, jonka sitten tasasimme. Oli ihan hyvää ja niskat oikenivat ja oli parempi olo seuraavana päivänä.

Ajattelin aikoja, kun olin 16 v. ja töissä kirjansitomossa. Tuli mieleen, kun siivoilin laatikoitani ja läysin kuvan. Siinä olen Lahdessa vuonna -57. Minulla on ylläni Rafen (edesmennyt veljeni) nahkarotsi. Isä määräsi, että jos laitan rotsin päälleni, saan lähteä Lahden kisoihin. Mikähän vitsi siinäkin oli. Isältä piti kuitenkin kysyä saanko mennä? Kuvassa Böö ja minä sekä Raija siinä keskellä. Böön kanssa oltiin yöllä nokakkain pakussa. Oli kylmä kuin ryssän helvetissä, mutta siinä vain istuttiin eikä se hanttapuli edes pussannut minua. Tosi estynyt kaveri, ei saanut mitään aikaiseksi. No, estynyt minäkin. Ei minua muistaakseni ollut kukaan vielä silloin edes pussannut.

Vanhoille kuuluu oikeus saada rakastaa siinä missä nuorillekin eikä kohteen välttämättä harmaahapselle tarvitse olla pieni lapsi. Miten usein väheksytään vanhojen rakkautta. Myöhemmällä iällä pitäisi yleisen mielipiteen mukaan olla jotain muuta ajatuksissa kuin rakastaminen tai ylipäätään rakastuminen. Pitäisi ajatella muka muita asioita. Mitä muka? Kuunnella vanhenevan kehon valituksia ja järjestää itselleen sopivia hautajaisia! Jos oma kroppa, kieltäydyn puhumasta ruumiista, kun on kyse vanhemmasta henkilöstä, kaipaa kosketusta ja läheisyyttä ja oma mieli sanoo, että haluaa antaa vielä jotain itsestään jos joku huolii tai kaipaa tai peräti pyytää, niin mikä sen ihanampaa. Jos kaksi ihmistä löytävät toisensa vähän myöhemmin niin onko ihanampaa tilannetta.

Tässä taas muutama rivi minun elämästä täällä pallollamme. En tiedä seuraavasta päivästä haitusen pölähtävää. En omasta enkä toisten kohtaloista ja se on tietysti hyvä. En jaksaisi elää sen kaiken tiedon kanssa jos saisin tulevaisuuden pieneen aivooni. Teini-ikäisenä ja nuorempana, kun asuin lapsuudenkodissanim olin paljon omissa ajatuksissani eli uneksin ja elin päiväunia. Ympärilläni oli paljon ihmisiä ja vähän tilaa. Toivoin aina, että minulla olisi joku pieni komero, minne vetäytyä ajattelemaan. Haaveilu oli silloin minun oma turvallinen maailmani jonne paeta, kun elämä tuntui mälsältä. Sitten tuli muuta ohjelmaa päiviini. Arki oli kokkausta, pyykkäystä ja nenän pyyhkimistä. Silloin tuntui välillä tylsältä, ja kaipasi jotain muuta, jännempää. Mutta nyt ajattelen, että olisi ihanaa päästä sinne takaisin edes hetkeksi. Pyyhkimään niitä pikku neniä ja leipomaan pullaa.

Tuli ilta ja pimeä ennen kuin sain ajatukseni kirjoitettua. Näin päivät kuluvat. Mitähän laittaisin illalliseksi? Viettäisin Sallyn kanssa hieman pikkuista joulua.

Hyvää syksyä!

Syksyn sadot puutarhassa jäivät minimaalisiksi. Korjasin kaksi kesäkurpitsaa ja muutaman tomaatin. Papuja tuli yhdeksi keittokerraksi. Kuka lienee syönyt siemenpavut. Salaattia ilmestyi kokonainen rivillinen, mutta vähän ajan päästä oli jäljellä yksi taimi, josta sai parit salaatit. Omenat ovat niin kuin tavallista olleet rupisia ja matoisia ja olen niistä askarrellut omenapiirakan täytteitä ja laittanut vähän palasia pakkaseenkin. Pakastin onkin aivan täynnä. Yritän sanoa itselleni, että nyt et Kirsti leivo yhtään, mutta taas saan inspiksen ja tekaisen omenatortun, joka pitää tunkea pakastimeen. Työpöydällä odottelee kulhollinen keitettyjä punajuuria. Olen ajatellut raastaa ne ja tehdä punajuuripihvejä. Satsista tulee niin paljon, etten niitä kerralla syö ja siinä on taas pakastamista. Ennen vanhaan kävi silloin tällöin joku vegetaari talossa ja minulla oli aina tarjota kasvisvaihtoehto possupihville. Tykkään kovasti punajuuripihveistä, mutta ei niitä voi koko ajan syödä. Aina vain tulee laitettua. Ajattelen kauhulla hetkeä, jolloin huomaisin, että pakastin on poksahtanut ja lämpiää minkä kerkiää. Se olisi katastrofi. Ei ole edes niin hyviä naapureita, että voisi viedä ruokia heidän pakastimiinsa. Komposti täyttyisi ja minä lihoisin. Pitäisiköhän olla varakomposti, jos vaikka pahin tapahtuisi. Äh, se oli leikkiä. En nyt sellaista ala povailla, ties vaikka tapahtuisi.

Huomenna on jo lokakuu. Kesä meni aivan liian nopeasti ohi. Syksy on onneksi ollut melko lämmin, mutta ei oikein innosta lähteä lenkille, kun sataa.

Portugalin viikot ovat jo kaukana takana päin. Viikko viini- ja ruokamatkalla oli aivan mielenkiintoinen, vaikka viiniä alkoi tulla jo korvistakin, kun joka päivä sitä nautittiin erinäisiä määriä. Kaksi viininmaistelua eri tiloilla oli liikaa yhdeksi päiväksi. Siinä välissä nautittiin lounas, jossa palan painikkeeksi juotiin tietysti hiukan viiniä. Viinitila Adega das Mouras oli yksi kohteemme. Siellä Silvia Cardoso maistatti meillä eri makuisia vesiä, joista piti sanoa, miltä vesi maistui. Oliko hapanta, makeaa, karvasta vai mitä. Viinejäkin hän maistatti ja tarjosi samaan aikaan jotain pientä purtavaa, että saimme todeta miten viini ja purtava sopivat yhteen. Kaikki eivät todella sopineet. Luento oli erittäin hyvä ja hyödyllinen jokaisen mielestä.
Viiniviikolla oli yksi päivä vapaata ja päätimme järjestää illalla Sardinhadan. João toimitti meille sardiinit ja Markus ja Sisko kokkasivat maittavan illallisen: grillattuja sardiineja, salaattia, leipää ja viinit osti jokainen itse. Ruoasta maksoimme ostajalle aineet. Pitkästä aikaa maistuivat sardiinit oikein hyviltä.
Viinimatkan jälkeen vietimme viikon Algarven Monte Gordossa. Paikka oli juuri sellainen, jota odotinkin. Pitkä hiekkaranta ja pieni paikka täynnä hotelleja, ravintoloita ja kahviloita. Turistipaikka, kesäpaikka. Siellä on talvella varmaan aika hiljaista. Sain siellä suuren toiveeni toteutettua eli sain puljata meressä. Lämpöä oli joka päivä kolmisenkymmentä astetta, joten meressä oli ihan kiva olla. Oli liian kuuma maata rannalla. Muutamana päivänä tuuli ärhäkämmin ja silloin harrastin tyrskyjen läpi kävelemistä, hauskaa sekin. Tällä hiekkarannalla ei ollut kovin paljon näkinkenkiä, joten niiden poimiminen jäi muutamaan. Cabanasissa, jossa olin muutama vuosi sitten oli paljon ja isoja näkinkenkiä ja kotiloita. Siellä oli vaikea päättää, mitä jättää ja mitä ottaa mukaan.

Hotellihuone oli hotellin takaosassa ja meillä oli ikkunat vain katonrajassa. No, se ei paljon häirinnyt, kun emme niin paljon huoneessa viettäneet aikaa, mutta mikä häiritsi enemmän oli sänky. Se oli vain 140 cm leveä! Kahdelle henkilölle! Ja pedattu vain yhdellä päällyslakanalla ja huovalla. Sen tietää jo etukäteen, kuka jää ilman peittoa, kun menee miehen kanssa samaan sänkyyn. Hän kiepaisee peitot ympärilleen niin näpsäkästi, että niitä on ihan turha kiskoa takaisin. Kävinkin pyytämässä itselleni ylimääräisen päällyslakanan ja sillä pärjäsin oikein hyvin, kun oli niin lämmintä. Tilaa olisi kuitenkin voinut olla vähän enemmän.
Monte Gordossa oli paljon kissoja. Päivisin ei niitä kovin paljon nähnyt, mutta illalla liikuskeli kissoja joka puolella. Koiriakin oli jonkun verran, mutta kissoja enemmän. Säästin yhden kalkkunapihvin kissoille yhtenä iltana, kun en jaksanut syödä sitä. Olisi vain pitänyt olla moninkertainen määrä pihvejä. Yksi pihvi hävisi ihanhetkessä. Yritin jakaa jokaiselle, mutta aina oli joku salaman nopea, joka sai palasen napattua. Tapasimme samat kissat aina samassa paikassa. Yhdellä ei ollut ollenkaan häntää ja toisella oli häntä linkussa. Olikohan jäänyt väliin jonnekin. Minusta tulisi varmaan kissamummo jos muuttaisin sinne. Kävisin iltaisin antamassa ruokaa kulkukissoille.

Tänään aion tarjota savukalaa illallisella. Ostin eilen torilta kirjolohen pyrstön. Lisäksi pitää sekoittaa kermaviilikastike, johon laitan pienittyä sipulia, pippuria, tilliä ja hieman suolaa. Se maistuu hyvältä kalan ja perunan kanssa. Taidan leivittää muutaman siivun punajuurta myös ja paistaa ne rapeiksi. Sekin vallan hyvää siihen seuraan. Vihreä salaatti kuuluu aina kuvioihin sekä tomaatti että kurkku. Eiköhän siinä vatsa täyty.

On kesä on kesä on kesä

Tuntuu, että on oikein kunnon kesä, kun hiottaa näin kovasti. Sää vaihtelee sateisesta aurinkoiseen, mutta lämmintä on joka tapauksessa. Eilen vai oliko toissa päiväbnä, en enää muista, oli ulkona +30 astetta lämmintä ja sisällä +28. Vilvottele siinä sitten jossain. Mies sanoo, että kellarissa on viileintä, mutta en halua istuskella kellarissa. Vaikka olisi kuinka kuumaa ja lämmintä sisällä, täytyy aina silloin tällöin leipoa. Tänään olen leiponut ruisleipää ystävältäni saamaan taikijajuureen tekemästäni taikinasta. Juuri on peräisin jostain Viron leipomosta. Tein siitä jo kerran aikaisemminkin leipiä ja ne onnistuivat oikein hyvin ja maistuivat myös hyviltä. Saa nähäd jos ehdin saada ne paistetuksi, kun olen lähdössä kylään syömään jauhosavikkalasagnea. Ystävät laittavat kerran kesässä. savikkaa voi ruoanlaitossa verrata pinaattiin. Sitä voi käyttää pinaatin tavoin eli se on käyttökelpoinen rikkaruoho. Pitääkin mennä katsomaan josko tontilta löytyis savikkaa vaikka muhennokseen tai keittoon.

Ukkonen on jyrissyt tänään aika vahvasti. Suljin tietokoneen välillä, kun ukkonen tuntui lähestyvän liikaa, mutta nyt on ilma kirkastunut ja olen näkevinäni aurinkoakin puitten takaa. Pitänee etsiä jotain vaatetta päälle, että on valmis, kun tullaan hakemaan kyläilylle. Kevyt Oloa täsä nappailen, kun tuntuu, että on jano koko ajan. Nesteet poistuvat enimmäkseen otsasta ja kastelevat puseron märäksi.

Näitä kukkii puutarhassa monenvärisiä. Luulenpa, että ovat miehen eki puutarhurin mielikukkia ja ovathan ne kauniita. Satoa ei olla saatu vielä. tomaatit ovat vihreitä, salaatit pieniä, onkohan kesäkurpitsa edes kukkinut. en ole käynyt katsomassa. Yksi kuitenkin kasvaa valtavasti, lipstikka. Se on paljon yli metrin korkuinen. Olen pitkän aikaa suunnitellut ottavani siitä oksia kuivatakseni mausteeksi. Kohta sen teen, ihan varmasti. Nyt täytyy ajatella pukeutumista ja kurkata, miten voivat nousemaan jätetyt leivät.

Heinäkuu jo kohta puolessa välissä

Ajan rattaassa pyöritään yhä vinhempaa vauhtia eikä jarruja ole missään. Tulee sitten äkkijarrutus kun tulee. Olin eilen syntymäpäivillä. Siellä oli kymmenkunta ihmistä. Istuimme ulkona pienten pöytien ääressä ja juttelimme ja nautimme skumppaa ja friteerattuja seljankukkia. Miten runollista! Sankari oli erittäin suloinen kukkaseppeleessään ruusu otsallaan, mansikoita seppeleen toisella sivulla. Seppele oli kaunis, tehty hyvällä maulla. Kukkia juuri tarpeeksi, ei yhtään liikaa eikä liian vähän. Istuimme pari tuntia vaikka alkoi sataa rivakasti. Esille otettiin sadevaatteita ja varjoja, joten emme kovasti kastuneet. Toivon, että saan kuvan sankarista, jospa joku lähettäisi. Ei tullut otettua kameraa mukaan.


Omenankukkien aika on jo kauan sitten ollut ohitse, nyt pieniä raakileita puissa. Niitä ei ole kovin paljoa eli ei ole odotettavissa omenoista suurta satoa. Puut ja pensaat alkavat olla niin vanhoja, että ne pitäisi uusia. Ei taida kannattaa, kun en enää hillojakaan keittele. Marjoja olisi kivaa olla pakkasessa enemmänkin. Niitä on hyvä lisätä jogurttiin ja puuroon.

Tallinnaan perjantaina. Matka on edestakainen risteily. Vain muutama tunti Tallinnassa. Jospa olisi hieno ilma niin olisi kivaa olla merellä muutama tunti. Katsoin säätiedotuksia netissä ja sateita lupailevat perjantaiksi ja koko ensi viikoksikin. Tylsää. Perjantain tuulta 9 m/s. Onkohan se jo kovaa tuulta? En tykkää, kun laiva keinuu kovin. Viking Line on aika iso, mutta kyllä sekin keinuu kun tarpeeksi tuulee.

Vielä riittää lämpöä ainakin tähän päivään. Tuulee ihan liikaa kyllä. Olisi ihanaa olla jossain saaressa ja kahlailla meressä, mutta en haluaisi olla henkilö, joka laittaa perheen eväät pariksi päiväksi sekä katsoo, että muuta tarvittavat tavarat tulevat mukaan. En jaksaisi olla niin tarmokas. Ennen se kuului asiaan.Tänän ei minun tarvitse laittaa ruokaa. On miehen keittiövuoro. Paistettua kuhaa hän laittaa ja keittää potaatteja.