En usko, että niitä on yhtään, kunhan vähän tässä pelleilen. Taas on aikaa vierähtänyt. Blogia pitäisi kirjoittaa joka päivä. Ainakin jos ajattelisi, että sitä lukisi joku muukin kuin sinä itse. Mitä vitsiä on kirjoittaa kerran vuodessa. No, se vitsi, että tietävät sinun olevan elossa!
Olemme asuneet nyt kaksi vuotta tässä talossa ja ainakin minä kaipaisin jo johonkin muuhun asuntoon. Haluaisin oman sohvan ja oman kirjahyllyn, jossa ei olisi tunkuun asti pieniä esineitä, vaan KIRJOJA. Pienet esineet keräävät vain pölyä niinkuin tietysti kirjatkin, mutta kirjoista on paljon enemmän hyötyä ja mikä on kauniimpaa kuin metrin rivi kirjan selkiä. Isompi snkykin olisi mukava selälle ja koko kropalle. Nyt meidän sänky on 130 cm leveä, kova ja kuhmurainen. Ties kuinka vanha se on? Ehkä yhtä vanha kuin talo, ikää en tiedä. Olisi se lyxiä istua omassa nojatuolissa ja katsella aamuteeveetä vaikka sieltä sitten tulisi tämän tästä "calsio mais"-mainosta. Meillä on jo nyt omat ruokailuvälineet ja lautaset, kahvimukit, -kupit ja kattilat ja paistinpannut. Taloon kuuluvat on survottu pahvilaatikkoon yhteen kaappiin. En halunnut semmoisia vanhoja käyttää.
Janne on parastaikaa Suomessa.
Hän meni haravoimaan syksyn lehdet Björklundenista. Hän on soittanut joka ilta. Sanoo, että harmittaa kun joka päivä sataa. Onhan se vaikea tehdä ulkotöitä jos on huono ilma. Toivottavasti ehtii tehdä kaiken mitä on aikonut, kun tulee takaisin Madeiralle torstaiyönä.
5. kesäkuuta 2014 laitoin Facebookkiin sivun "Suomalaiset Madeiralla - Finlandeses na Madeira". https://www.facebook.com/Suomalaiset-Madeiralla-Finlandeses-na-Madeira-910247105668042/
Sitä tehdessäni alkoi hirvittää, jos siitä tulee ihan tyhmä sivu. Kukaan ei tule lukemaan enkä minä osaa laittaa sinne mitään melenkiintoista ja yritin peruuttaa eli saada sen pois, mutta en onnistunut. Ehkä hyvä niin. Siellä on käynyt hurjasti ihmisiä. No, hurjasti ja hurjasti, ainakin paljon enemmän kuin olin ikinä ajatellut. Sitä kautta olemme saaneet uusia ystäviä, joita olemme tavanneet täällä. On tullut vähän enemmän eloa meidänkin elämään. Tänäänkin oli kaksi pariskuntaa iltapäiväkahvilla. He lähtevät huomenna Suomeen. Tulee taas tyhjää.
Minun pitäisi innostuttaa itseni lukemaan kirjoja taas. Istun aivan liikaa tietokoneen kanssa. Se on epäterveellistä, varsinkin jaloille. Olen laiska ja saamaton, en jaksa liikkua joka päivä, kun kroppa on kipeä. Liikkuminen ei enää ole kivaa. Siitä kaikki johtuu. En saa kehitettyä tunnetta, että NYT pitää päästä lenkille. On niin kivaa istua ja chattailla Evan kanssa, pelata jotain peliä tai kirjoitella tyhmiä juttuja. Tai vaikka leipoa saaristoleipää. Sitä tein eilen kaksi leipää, kun uuni on niin pieni, että sinne ei mahdu enempää. Koko reseptistä tulisi kolme.
Ehkä menen kuhmuiseen sänkyyni ja selailen vaikka jotain lehteä vähän aikaa ja jää vielä salaisuudeksi, milloin kirjoitan taas "Kirstin kammariin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti