Matkakuumettako? No ei sentään.

Olin taas sotkea sivustooni pääsyn. Uskoin, että olin tallentanut tuloni sivulle ja klikkailin vain päästäkseni kirjoittamaan, mutta kone ei hyväksynytkään tunnusta ja aloin tietysti heti valittamaan Googlelle. Saa nähdä jos heittävät minut kohta ulos täältä. Kun katsoin mustasta pikku kirjastani, oli siellä uusi salasana ja sen kun valitsin olin heti sisällä. Vanhuus ei ole ilo. Kroppa luhistuu ja mieli haalistuu. Ei pysy asiat päässä. Olen aina ollut tarkka muistamaan numeroita esimerkiksi. Kirjastossa muistin yhteen aikaan melkein kaikkien lainausnumerot ulkoa. Nyt en voi kehua millään. Talolla näytetään tänään teatteria. Aion mennä katsomaan. Iltasyöminen menee hurjan myöhäiseksi, mutta ei voimitään. Menenkö pyörällä vai kävellen jää nähtäväksi. Olisi ehkä aiheellista pukeutua valmiiksi ettei tule viimetingan kiire. Ajattelen pakkaamista. Lennämme Madeiralle maanantaiaamuna klo 8. Se on hyvä aika lentää. Silloin on perillä hyvään aikaan eli päivällä ja ehtii vielä iltakierrokselle.

Tässä kuvassa leivotaan Bolo de cacoja. ehkä nytkin on ennen joulua esityksiä, joissa saa nähdä kaikenlaista tekemistä. Näitä sai sitten ostaa vieressä olevasta kioskista. Hyvää, kun laittaa väliin valkosipuli-persiljavoita. Huh. Luulin taas, että minut oli heitetty ulos, kun en päässyt heti takasin esikatselusta. Luin lehdestä, että Madeiralla on menossa dengue-kuume-epidemia. Se tarttuu hyttysten pistoista eikä tartu ihmisestä toiseen. Pitänee pysytellä tuulisilla paikoilla ja poissa tiehistä metsiköistä ja puutarhoista, joissa hyttysten luulisi viihtyvän. En kaipaa yhtään lisää tautia tai vaivaa itseeni. Alan olla ihan täytetty jo. Meidän on lähdettävä Helsinkiin päin jo sunnuntaina, koska lento on niin aikainen. Menemme taas Rantasipiin yöksi. Siellä olemme olleet viime aikoina. Siellä on hyvät sängyt ja hyvät lukulamput. Lukulamppu on asia, jota arkkitehdit, jotka suunnittelevat hotellihuoneita eivät ollenkaan ajattele. Ne sovitetaan huoneen tyyliin tai muuten ovat erikoisia, liian korkealle asetettuja, rutkasti valoa levittäviä niin että et voi lukea toista häiritsemättä. Rantasipissä voi lukea ihan omassa valossa. Kanssamatkustaja ei tiedä kuinka kauan luet. Ajatella 3 viikkoa eikä tarvitse laittaa ruokaa. Se on ylellisyyttä ja tulee tietysti maksamaankin riippuen siitä otammeko ruoan kanssa joka ilta viiniä tai ei. Portugalissa on muuten kyllä halvat viinit kaupoissa ja ravintoloissakin paljon halvemmat hinnat kuin meillä Suomessa. Olemme kerran aikaisemmin olleet samassa hotellissa jonne nnyt menemme. Jouduimme sinne aivan kuin vahingossa. Se oli joskus 90-luvulla muistaisin. Olimme varanneet kolmen viikon matkan ja hotellin samaiseksi ajaksi läheltä Sé:tä. Asetuimme hotelliin illansuussa, kävimme syömässä ja menimme nukkumaan. Aamulla söimme hotellissa aamiaista ja lähdimme kaupungille kävelemään. Kun tulimme takaisin päivällä vastaanottovirkailija alkoi kysellä huolestuneena, koska aiomme kirjoittautua ulos hotellista. Meidän kolme viikkoa oli tilauksessa muuttunut yhdeksi päiväksi ja nyt meidät heitettäisiin ulos. Siinä kävi kyllä oikein hyvin. Järjestivät meille toisen hotellin eli neljän tähden Windsorin, jossa sitten olimme ne kolme viikkoa. Siellä on pieni uima-allas katolla. Oi, kuinka toivon, että sää sallisi ja vesi olisi sen verran haaleaa, että siellä voisi muutaman vedon vetäistä. Se sopisi minulle oikein hyvin, kun mies huitelee ympäri Madeiraa omilla retkillään. Madeiralle on aina kiva mennä. Siellä on niin paljon tuttua. Madeiralaisia ystäviä emme ole koskaan onnistuneet saamaan. Olisiko vika siinä, että Funchalissa on niin paljon turisteja ettei juuri paikallisväestön kanssa joudu tekemisiin.

Tämä levada on kovin vihreä, jotkut ovat kapeita ja kivisiä. Toiset niin kapeita, että täytyy kävellä kastelukanavassa. Kesäkuumalla se virkistääkin, kun saa kastella jalkansa hikisellä vaelluksella, mutta talvella se ei ole niin kivaa. Minusta ei ole enää levadalla kävelijäksi. Polvet sanovat poks. Toisaalta tykkään, että ne vuodet, jotka levadoilla kävelin, välillä kauhuissani, välillä vähän paremmalla mielellä, ovat riittävät. Olen tehnyt osani. En ole tottunut korkeisiin paikkoihin. Kammo on pysyvä, vaikka toisin yritettiin väittää ja voin sanoa, etä olen kävellyt monet hurjat levadat, sellaiset, joille ei ehkä enää saa mennäkään. Pääsyä eri paikkoihin saarella on helpotettu rakentamalla monia tunneleita. Siellä voi bussilla huristella paikasta toiseen eikä tarvitse kauhistella. Nyt pitää lopettaa tällä kertaa. Pukeudun ja valmistaudun taide-elämykseen.