Vainko kerran vuodessa?

Truntuu kuin kävisin täällä vain kerran vuodessa eikä se ole mitään blogin kirjoittamista.  Muistaakseni viime kerralla systeemi teki niin paljon kiusaa, että lopult kyllästyin kirjoittamaan uudelleen samoja asioita. Ensin en meinannut päästä koko paikkaan ja kun pyysin apua, halusivat rahaa uudesta tunnussanasta! Nytkin ajattelin jo jättää kirjoittelun tähän, kun teksti hävisi ruudulta, kun lisäsin kuvan, vaikka olin tallentanut tekstin ohjeiden mukaan.

A minha casa portuguesa

Olimme äskettäin Madeiralla 10 päivää ja sillä aikaa läysi mies tämän talon, jonka vuokrasimme. Olimme siellä parina päivänä ja jätimme jo vähän vaatteita kaappiin ja kirjoja hyllyyn. Ensi viikolla lähdemme luultavasti Arlandan kautta takaisin ja tulemme Suomeen jonkun viikon kuluttua. Meillä on ihan liikaa ohjelmaa täksi syksyksi, mutta silloin, kun ohjelmia tilattiin, ei meillä ollut aavistusta talon vuokraamisesta. Jos ei olisi muuta ohjelmaa, voisimme viettää rauhallista aikaa talossa koko syksyn.Eiköhän elo tästä tasaannu. Emmekä me Suomea jätä. Meillä on kaksi taloa. Kuvan ensimmäinen talo on siis se, jossa asumme. Takana olevassa talossa asuu Margarida, vuokraemäntä, puhelias, iloinen ihminen. Tuylemme varmasti oikein hyvin toimeen. Hän ei osaa englantia, joten minun on pakko oppia ainakin jotain sanomaan portugaliksi.

Ajattelin ensin, että olen varmaan aika yksinäinen Madeiralla, mutta eihän täällä Björklundenissakaan kukaan käy jos ei järjestä partya, enkä niitä enää kovin usein järjestä. Madeiralla on ainakin parempi sää koko ajan ja eläminen halvempaa. Täytyy ottaa harrastuksia mukaan ja internet on oltava niin voin netissä jutella tuttujen kanssa. Tavallaan siis ihan samanlaista eloa ja oloa kuin täälläkin. Mies pääsee levadoille kävelemään. Sinne en kaipaa. Olen levadani kävellyt ja korkeanpaikan kammo ei ole minnekään haihtunut näissä kahdessakymmenessä vuodessa, kun olen levadoilla kulkenut.

Pitää jatkaa vähän myöhemmin ja laittaa illallista välillä.

Kalapihvejä ja suppilovahverokastiketta + uunijuureksia, maistui hyvältä Trincadeirarypäleisen punaviinin kanssa.

Portugalin opiskelu tapahtuu nyt paikan päällä. Pitää jättää monivuotinen Kemiön kurssi. siellä tuli aina iloinen mieli, vaikka aina ei tehnyt mieli lähteä. Felipelle kiitoksia monista vuosista, kun jaksoi meidän kanssa.

Omia banaaneja

 Funchalissa meillä on pari banaanipuuta vai ovatko pensaita ja kukkia, ei paljon muuta. Naapurilla eli vuokraemännällä on isompi puutarha. Siellä on hedelmäpuita ja viinirypäleitä. Olisi kivaa jos voisi kasvattaa jotain yrttejä. Katsotaan nyt, kun ensin asetutaan kunnolla asumaan. Tämä syksy menee edestakaisin matkusteluksi ja siitä on se hyöty, että saamme viedyksi enemmän tavaraa Funchaliin. Ehkä ne täytyy raahata sieltä poiskin joskus tai sitten jättää seuraaville. Se on sen ajan huoli. Ei kannata murehtia sitä etukäteen.