Hyvää syksyä!

Syksyn sadot puutarhassa jäivät minimaalisiksi. Korjasin kaksi kesäkurpitsaa ja muutaman tomaatin. Papuja tuli yhdeksi keittokerraksi. Kuka lienee syönyt siemenpavut. Salaattia ilmestyi kokonainen rivillinen, mutta vähän ajan päästä oli jäljellä yksi taimi, josta sai parit salaatit. Omenat ovat niin kuin tavallista olleet rupisia ja matoisia ja olen niistä askarrellut omenapiirakan täytteitä ja laittanut vähän palasia pakkaseenkin. Pakastin onkin aivan täynnä. Yritän sanoa itselleni, että nyt et Kirsti leivo yhtään, mutta taas saan inspiksen ja tekaisen omenatortun, joka pitää tunkea pakastimeen. Työpöydällä odottelee kulhollinen keitettyjä punajuuria. Olen ajatellut raastaa ne ja tehdä punajuuripihvejä. Satsista tulee niin paljon, etten niitä kerralla syö ja siinä on taas pakastamista. Ennen vanhaan kävi silloin tällöin joku vegetaari talossa ja minulla oli aina tarjota kasvisvaihtoehto possupihville. Tykkään kovasti punajuuripihveistä, mutta ei niitä voi koko ajan syödä. Aina vain tulee laitettua. Ajattelen kauhulla hetkeä, jolloin huomaisin, että pakastin on poksahtanut ja lämpiää minkä kerkiää. Se olisi katastrofi. Ei ole edes niin hyviä naapureita, että voisi viedä ruokia heidän pakastimiinsa. Komposti täyttyisi ja minä lihoisin. Pitäisiköhän olla varakomposti, jos vaikka pahin tapahtuisi. Äh, se oli leikkiä. En nyt sellaista ala povailla, ties vaikka tapahtuisi.

Huomenna on jo lokakuu. Kesä meni aivan liian nopeasti ohi. Syksy on onneksi ollut melko lämmin, mutta ei oikein innosta lähteä lenkille, kun sataa.

Portugalin viikot ovat jo kaukana takana päin. Viikko viini- ja ruokamatkalla oli aivan mielenkiintoinen, vaikka viiniä alkoi tulla jo korvistakin, kun joka päivä sitä nautittiin erinäisiä määriä. Kaksi viininmaistelua eri tiloilla oli liikaa yhdeksi päiväksi. Siinä välissä nautittiin lounas, jossa palan painikkeeksi juotiin tietysti hiukan viiniä. Viinitila Adega das Mouras oli yksi kohteemme. Siellä Silvia Cardoso maistatti meillä eri makuisia vesiä, joista piti sanoa, miltä vesi maistui. Oliko hapanta, makeaa, karvasta vai mitä. Viinejäkin hän maistatti ja tarjosi samaan aikaan jotain pientä purtavaa, että saimme todeta miten viini ja purtava sopivat yhteen. Kaikki eivät todella sopineet. Luento oli erittäin hyvä ja hyödyllinen jokaisen mielestä.
Viiniviikolla oli yksi päivä vapaata ja päätimme järjestää illalla Sardinhadan. João toimitti meille sardiinit ja Markus ja Sisko kokkasivat maittavan illallisen: grillattuja sardiineja, salaattia, leipää ja viinit osti jokainen itse. Ruoasta maksoimme ostajalle aineet. Pitkästä aikaa maistuivat sardiinit oikein hyviltä.
Viinimatkan jälkeen vietimme viikon Algarven Monte Gordossa. Paikka oli juuri sellainen, jota odotinkin. Pitkä hiekkaranta ja pieni paikka täynnä hotelleja, ravintoloita ja kahviloita. Turistipaikka, kesäpaikka. Siellä on talvella varmaan aika hiljaista. Sain siellä suuren toiveeni toteutettua eli sain puljata meressä. Lämpöä oli joka päivä kolmisenkymmentä astetta, joten meressä oli ihan kiva olla. Oli liian kuuma maata rannalla. Muutamana päivänä tuuli ärhäkämmin ja silloin harrastin tyrskyjen läpi kävelemistä, hauskaa sekin. Tällä hiekkarannalla ei ollut kovin paljon näkinkenkiä, joten niiden poimiminen jäi muutamaan. Cabanasissa, jossa olin muutama vuosi sitten oli paljon ja isoja näkinkenkiä ja kotiloita. Siellä oli vaikea päättää, mitä jättää ja mitä ottaa mukaan.

Hotellihuone oli hotellin takaosassa ja meillä oli ikkunat vain katonrajassa. No, se ei paljon häirinnyt, kun emme niin paljon huoneessa viettäneet aikaa, mutta mikä häiritsi enemmän oli sänky. Se oli vain 140 cm leveä! Kahdelle henkilölle! Ja pedattu vain yhdellä päällyslakanalla ja huovalla. Sen tietää jo etukäteen, kuka jää ilman peittoa, kun menee miehen kanssa samaan sänkyyn. Hän kiepaisee peitot ympärilleen niin näpsäkästi, että niitä on ihan turha kiskoa takaisin. Kävinkin pyytämässä itselleni ylimääräisen päällyslakanan ja sillä pärjäsin oikein hyvin, kun oli niin lämmintä. Tilaa olisi kuitenkin voinut olla vähän enemmän.
Monte Gordossa oli paljon kissoja. Päivisin ei niitä kovin paljon nähnyt, mutta illalla liikuskeli kissoja joka puolella. Koiriakin oli jonkun verran, mutta kissoja enemmän. Säästin yhden kalkkunapihvin kissoille yhtenä iltana, kun en jaksanut syödä sitä. Olisi vain pitänyt olla moninkertainen määrä pihvejä. Yksi pihvi hävisi ihanhetkessä. Yritin jakaa jokaiselle, mutta aina oli joku salaman nopea, joka sai palasen napattua. Tapasimme samat kissat aina samassa paikassa. Yhdellä ei ollut ollenkaan häntää ja toisella oli häntä linkussa. Olikohan jäänyt väliin jonnekin. Minusta tulisi varmaan kissamummo jos muuttaisin sinne. Kävisin iltaisin antamassa ruokaa kulkukissoille.

Tänään aion tarjota savukalaa illallisella. Ostin eilen torilta kirjolohen pyrstön. Lisäksi pitää sekoittaa kermaviilikastike, johon laitan pienittyä sipulia, pippuria, tilliä ja hieman suolaa. Se maistuu hyvältä kalan ja perunan kanssa. Taidan leivittää muutaman siivun punajuurta myös ja paistaa ne rapeiksi. Sekin vallan hyvää siihen seuraan. Vihreä salaatti kuuluu aina kuvioihin sekä tomaatti että kurkku. Eiköhän siinä vatsa täyty.

Lauantaihuumaa

Lunta on satanut monta senttiä. Maisema on puhtaan valkoinen. Mies tekee lumitöitä ja kolistelee talon nurkkia. Sally istuu lattialla ja tarkkailee minua, kun kirjoitan. Näen ilmeestä. että minun pitäisi asettua sängylle selälleni, että hän saisi tulla mahalleni vetelemään unia, mutta nyt ei väsytä. Aikaisemmin aamupäivällä istuin sohvassa lukemasa Husista ja silloin väsytti armottomasti. Taisin nukahtaa monta kertaa. Näin uniakin, uitiin lämpimässä vedessä ja voitiin ollaa rannalla, kun rannalta nousevan rinteen jääseinä oli ensin haljennnut ja rapissut alas. Facebookissa tulee roikuttua pitkin päivää. Syystä, että olen aika yksinäinen. Mies on talossa ja kissa, mutta on hiljaista. Menee monta tuntia ettei kuule muuta kuin kenties musiikkia kaiuttimista. Kissa nukkuu ja mies pelaa pasianssia ja muita pelejä ja kirjoittelee joihinkin tietokonesivuihin neuvoja.

Hän soittelee musiikkia silloin kuin haluaa eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Juuri nyt tulee Ave Mariaa ja muuta kirkkomusiikkia. Vastaa varmaan hänen mielentilaansa tällä hetkellä. Hänen veljensä kuoli muutama päivä sitten. Kuolema on aina yllätys tuli se sitten hetkessä tai monen vuoden odotuksella. Kaikille se on edessä ja monta kertaa mietinkin, kun nyt jo olen aika iäkäs, että kuinka monta vuotta tässä vielä saan naputella. Hyvässä lykyssä ja jos en saa mitään kamalia tauteja voisin elää parikymmentä vuotta vielä kenties. Kun ajattelen elämääni taaksepäin niin kaksikymmentä vuotta ei ole mitään. Linnun pyrähdys ruohikosta puunoksalle.

Kalasopasta tuli hieman liian suolaista enkä periaatteesta alkanut lisätä soppaan mitään kermoja. Muuten soppa oli ihan hyvää, vaikka ei mitään juhlaruokaa. Semmoista arkisapuskaa. Olisi voinut olla jotain hienompaa lauantai-illan kunniaksi, vaikka ei tässä mikään juhlatunnelma ole muutenkaan. Azorilaista ja portugalilaista musiikkia viitisen tuntia ja kohta Boa noite. Tykkään kyllä  tästä musiikista, mutta voisi soittaa jotain muutakin vaihteeksi. Tässä alkaa pian tanssimaan kansantansseja yöllä vessaan mennessä.


En ole vielä selvittänyt pulmaa, millä saisin kuvia osumaan keskelle tekstiä. Jos nyt lisään tähän toisen kuvan, se asettuu ylimmäisen viereen kauniisti tai jos ensimmäinen on iso niin sen alle. Aika tyhmä systeemi. Tässä täytyy olla joku niksi, mitä ei minun hatara pääkoppani ole vielä keksinyt.

Jippii! Onnistuihan se tyhmältäkin. Tästä kuvasta olen joskus maalannut taulun. Missähän sekin lienee, jossain vintillä. Siellä on kokonainen laatikollinen tauluja, joita pitäisi viimeistellä. Tekisi mieli tehdä se, mutta minne minä ne taulut sitten sijoittaisin. kaikki seinät ovat jo täynnä ennestään. Näyttely?! En uskalla. Taulut eivät ole tarpeeksi hyviä. Nauraisivat töherryksille. En ole moneen vuoteen ollut taidekerhon kokouksissakaan. Keväällä osallistuin yhteen näyttelyyn, mutta en myynyt taulujani, kukaan ei kysellyt mitään. Vali-vali-vali.


Telkkarin katselusta puheen ollen tulee lauantai-iltaisin ikävä Bumbtsi-Bumiaja kaiholla ajattelen aikaa, jolloin tuli kunnon elokuvia. Sellaisia, joissa oli helposti seurattava juoni. Ihmiset eivät koko ajan tappaneet toisiaan aivan kuin lätkisivät hyttysiä kesällä. Lauantaiehtoitten huumoripläjäykset eivät naurata pätkääkään. Ruokaohjelmia tulee telkusta joka käänteessä niin paljon, että tuskin ehtii ruokaa tekemään jos haluaa seurata niitä kaikkia. On turvauduttava eineksiin, joita oikeat äidit tekevät. Kaiken maailman "minnit" ja "masit" tekevät ruokaa omilla tyyleillään. Mietin tässä, että ruokaohjelmia taitaa päästä tekemään kuka tahansa, jos on jossain lehdessä päässyt esille tai muuten on pieni julkkis. Kokkisotaa ja Sikke Sumaria tulee myös joskus ikävä. Pikkulinnut visertävät tuossa vieressä, että Sikke Sumari nousee taas hellalleen tai hellan viereen, hyvä se.

Maailmaympärimatkaaja Frangéniakin on kovasti ikävä. Perjantai-illan hauskuus ja paketti tietämystä maailmasta oli perjantai-iltojen rikastuttava huvi. Seuraaja oli jonkin aikaa, Simo F:n näköinen, uutisten lukija, eikä hän jaksa kiinnostaa minua yhtään.

Television illat ovat täynnä valmiiksi naurettuja puolituntisia, poliisisarjoja ja väkivaltaisia elokuvia, joita en voi katsella kuin päivänvalossa nauhoitettuina etten menettäisi yöuntani.

Mitä minulle ohjelmaksi. En tahdo katsella lasten piirrettyjä enkä pelata kännykälläni tietovisaa tai muuta arvauspeliä, jossa eläkerahat hupenisivat jo paljon ennen maksupäivää. Tahdon hyviä elokuvia ja näytelmiä, tahdon ohjelmia, joissa on jotain mietittävää ja pysyvyyttä. Että ei jonkun ajan päästä vaihdeta suositun ohjelman paikkaa eikä varsinkaan vaihdeta juontajaa. Mummo toivoo myös kesäksi jotain muuta kuin viidettä kertaa ”Salattuja eläimiä” ynnä muita uusintoja. Kun lukee kesän ohjelmaa, saa sen käsityksen, että ihmiset eivät ole talvella katsoneet TV:tä ollenkaan. Olen vakaasti miettinyt TV:stä luopumista. Tietokoneen ruudulta voisi niitä vanhoja hyviä elokuvia katsella ja kuunnella uutisia radiosta. Varmaan pärjäisi yhtä hyvin kuin tähänkin asti ja jäisi aikaa muuhunkin hauskaan ja hyödylliseen esim. SAUVAKÄVELYYN....