Ei wormia Linuxissa!

Koneessani on Linux-systeemi ja siinä mielessä olen ollut tyytyväinen siihen ettei virukset ole päässeet koneeseen kertaakaan, kun vaihdettiin pois Windows. Muutamia ohjelmia jäi ikävä. Paint Shop oli hauska. Kirjoitin siinä kirjeitä ja piirtelin kuvia, tein lyhyitä animaatioita. Ehkä tässäkin olisi sellaisia mahdollisuuksia, mutta en jaksa aina opetella uutta. Juuri, kun luulee osaavansa jotakin, se häviää ja on alettava alusta toisen ohjelman kanssa. Ei sitä aina jaksa.

Tämä päivä hupeni ties minne. Katselin ulos ja yhtäkkiä oli pimeää. Kokonainen päivä hukassa! Hjälp! Olen tänään pessyt kolme koneellista pyykkiä enkä tehnyt juuri mitään muuta. Tuntuu kuin olisi ollut vain kaksi minuuttia aikaa niin kuin Harri H. kirjoittaa runossaan Aukeassa. Mitä jos olisi vain kaksi minuuttia aikaa. Miten sen käyttäisimme. Aika pitäisi käyttää jossain lähellä, sillä pitkälle ei kahdessa minuutissa ehdi ja sitten ei ehtisi mitään tehdäkään jos aika menisi matkaan. Kenties sitä vain olisi ja töllistelisi ulos ikkunasta. Jos tilaisuus tullisi äkkiä ei ehtisi edes miettiä.

Tänään olen pitänyt aika "karppisen päivän". En ole syönyt yhtään leipää. En muuta kuin itse tekemääni manteli-juustoleipää. Enkä yhtään perunaa. Papuja ja kananmunaa + vihanneksia ja juureksia aamupalaksi. Se on kyllä paras aamupala. Ei ole heti nälkä sen syötyään. Lounaaksi söin manteli-juustoleipää ja illalliseksi linssikeittoa, joka oli melkein muhennosta sekä tyhjensin salaatinloput pikku purkeista.

Huomenna pääsen ehkä uimahalliin. Kuski ei ollut vielä varma jos lähtee ajelemaan. Pidän peukkuja, että lähtee. Huomenna saan vielä laseria polveen. Polvi on vielä aika huono. torstaina pitäisi yrittää kävellä terveyskeskukseen. Minulla on hammaslääkärille aika päivällä.

Kotona on vaihteeksi puhdasta!

Pitkästä aikaa on meillä tänään ollut siivouspäivä. Vaihdoin muutamia mattojakin. Vintiltä löytyivät ne matot, joita halusinkin, vaikka mies yritti ensin väittää, että ei siellä ole semmoisia mattoja. Olipa vaan. Vähän hölmöä laittaa olohuoneen matto keittiön pöydän alle, kun muutamilla on reikä leuassa. Sen huomaa matolla, kun ollaan syöty. Ajattelin, että vaihdan taas, jos alkaa näyttää ihan sikamaiselta.

Ostin jouluksi valmista voitaikinaa ja joulutortut jäivät leipomatta. Tänään käytin puolet levyistä nakkikääröihin. Söin yhden kahvin kanssa ja ... eivät ne mitään herkkua olleet. Nakitkin kamalan suolaisia. Mies ei halunnut edes maistaa. Saan kai syödä ne vähitellen itse.

Huomenna tulee vieraita ja tarjoilen lohilasagnea, jonka tytär tekee. Laitan lisäksi salaattia ja ensin varmaan dippailemme jotain ja tarjoilen niitä nakkikääröjä, jos joku uskaltaisi maistaa.  Juustoakin on ja vaniljajäätelöä. Pitää väsätä jonkunlainen torttu huomenna sen jäätelön kanssa. Piti väsätä tänään, mutta unohdin ja nyt on liian myöhäistä käydä leipomaan. Voi olla etten ehdi huomennakaan. Syödään siten suklaata. Meillä on päivällä portugalin tunti enkä ole tehnyt läksyäkään. Saisikohan luntata miehen kirjasta?

Aika hyvin on sujunut leivän vähentäminen ruokavaliostani. Toisinaan syön aamulla ruisleivän, mutta toisinaan laitan pannulle papuja ja jotain juureksia tai vihanneksia ja läiskäsen munan siihen sekaan. Hieman thaichilikastiketta mausteeksi ja maistuu hyvältä. Kahvia juon mukillisen ja siihen lisään Hyla-maitoa. Yleensä juon pulverikahvia. En viitsi keittää yhtä mukillista kahvinkeittimellä. Yhteen aikaan keitin puuroa, mutta puurossa on hiilareita aika tavalla, jos niitä pitää välttää, niinpä aloin syödä jogurttia johon lisäsin leseitä ja mustikoita ja pienityn banaanin. Kaikista parhaiten pitää nälän loitolla papuvihannesmunapaistos. Ei tule nälkä kuin joskus päivällä. Sopivasti lounasaikaan.

Sally vahtaa taas, enkö jo kohta tule nukkumaan. Pitäisi kyllä, kun aamulla täytyy lähteä bussilla kielitunnille 25 kilometin päähän. Ei oikein huvittaisi koko opiskelu enää. Olen ihan laiskistunut.

Polvi on hieman parempi. Kiitos laserhoitojen. Tiistaina menen vielä hoitoon ainakin. En saisi istua pitkiä aikoja. Pitäisi liikkua aina välillä. Ainakin kerran tunnissa pitäisi nousta ja kävellä, puuhastella jotakin. Heiluttelen jalkojani istuessani. Onkohan siitä mitään hyötyä?

Puhuin ystäväni kanssa eläkkeistä. Hän oli saanut eläkepäätöksen tänään ja oli siihen tyytyväinen. Sanoin, että sain korotuksen eläkkeeseeni ja kun katsoin, mitä olin viime vuonna saanut niin  korotus on 1€ ja 18 centtiä. Mihinkä mahtaisin sen rahamäärän saada kulutetuksi. Lähtisinkö ensi viikolla Turkuun shoppailemaan? Hehheh. Ihan naurettavia nämä korotukset.

Nyt hyvää yötä jos joku tätä sivua lukee. Nukkukaa hyvin ihmiset, minäkin yritän.

Torstai-illan tuumia

Torstai jo illassa. Kohta taas yksi päivä pakattuna historiani matkalaukkuun. Olisipa jännää jos voisi raotella sitä matkalaukkua ja palata joihinkin päiviin. Tehdä ne erilailla. Sci-Fi-juttu.

Sally haluaisi jo mennä nukkumaan, mutta en malta ihan vielä. Kello on vasta yhdeksän. Jos käyn nyt nukkumaan, herään klo 2 yöllä pirteänä kuin kesäpeipponen enkä saa unta moneen tuntiin. Olen kyllä alkanut nukkua enemmän kuin ennen. Aamuisinkin nukun välillä yhdeksään eikä hävetä yhtään. Mies nukkuu vielä kauemmin. Sanotaan, että nukkuminenkin laihduttaa. Siinä on perää ainakin sen verran, että nukkuessa on hyvin vaikeata syödä.

Sally on tarkoitettu elämään lämpimässä niin kuin minäkin. Ollaan synnytty väärään paikkaan. Sally tykkää lämmitellä fleeceni sisällä ja yleensä lämpimissä paikoissa niin kuin lämpöpatterin vieressä. Sinne hänelle on laitettu tyyny, minkä päällä nukkua. Illalla hän tulee täkin alle kainaloon ja siirtyy yöllä tyynylle nukkumaan, kun tulee liian lämmin.

Polveni ovat sen verran paremmat, että pääsen kävelemään, mutta oikea polvi on vielä aika kipeä. En tahdo pitkälle kävellä sillä polvella. Tohtori-setä sanoi, että leikkaukset eivät vielä ole ajankohtaisia, mutta sitten, kun ovat, minun täytyy laihduttaa. Näin läskiä ei kirurgit leikkaa. Lihaksia pitäisi kasvattaa ja olenkin jatkanut sänkyvoimisteluani joka ilta. Tänään olin uimahallissa ja juoksin-kävelin 900 metriä. Huomenna ei tule muuta tehdyksi varmaan kuin seisoskelua keittiössä, kun laittelen jotain syömistä lauantai-illaksi. Seisominenkin on parempi kuin istua koko ajan. Ehkä dippailemme vihanneksia ja juureksia ja syömme nakkikääröjä alkupalaksi. Kermaviiliä täytyy ostaa lisää. Yksi purkki taitaa olla jääkaapissa, mutta jos laitan kahta erilaista dippikastiketta niin on ostettava vielä toinen purkillinen. Pitänee tehdä ostoslista huomiseksi.

Keskellä viikkoa

Olipa hauskaa olla teatteriharjoituksissa pitkästä aikaa. Muistelin kaikkea, mitä olen tehnyt parinkymmenen vuoden aikana. Näyttelijät ovat osaksi vaihtuneet vuosien mittaan. Nyt on paljon nuoria mukana, mutta ainoastaan tyttöjä. Poikia ei näemmä näytteleminen kiinnosta. Silloin kun aloitettiin tehdä teatteria, meillä oli monta nuorta miestä mukana. Poikia ja miehiä aina kaivataan. Naisia on liikaakin tarjolla. Siitäkin huolimatta tahdoin mennä mukaan. Minulla on pieni rooli, mutta se on ihan hyvä eli minulle sopiva. Ei ole niin paljon opettelemista kuin eräillä muilla. Hyvä kun saan nämäkin sanat muistiini. Marika Parkkomäki on innostava ohjaaja. Uskon, että näytelmästä tulee yleisömenestys. Tragikoomista hauskaa musiikilla höystettynä. Juuri sellaisesta yleisö pitää. Mukana näytelmässä on minun lisäkseni kolme muuta, jotka ovat olleet alusta saakka mukana. Sitkeätä sakkia sanoisin.

Polvenikin on ollut suht koht kiltisti. Onneksi uskalsin lähteä kävelemään. Liikuntaa polvi tarvitsee. Huomenna uimahalliin juoksemaan tai ehkä vain kävelen, Kuntoilua sekin.

Pitäisi siivota. Lauantaina tulee vieraita. Pitäisi suunnitella tarjottavia, jotka eivät saa olla kovin monimutkaisia tehdä. Yleensä innostun aina tekemään liikaa ja sitten kiroilen ja voivottelen, kun saan yksin tehdä kaiken ja vannon etten enää koskaan kutsu vieraita. Ennen siivosimme kerran viikossa. Matot ulos, imurointi ja lattioiden pyyhkiminen, mutta se tapa on alkanut pahemman kerran lipsua. Välillä kuluu monta viikkoa ettei kukaan koske pölynimuriin. Minä lakaisen harjalla pahimmat tötsöt lattialta. Varsi-imurikin sanoi adeus eli sanoi puf eikä käynyt enää. Moottori kai simahti eikä sitä kannata alkaa korjauttaa. Tulee varmaan kalliimmaksi kuin uuden osto. Huomenna en tee mitään muuta kuin hoidan itseäni, mutta perjantaina täytyy sitten ottaa imuri esiin ja leivoskella jotain. Ehkä laittaa ruokaakin alustavasti. Lauantaina meillä on portugalin kielitunti päivällä, joten silloin ei ehdi paljon ylimääräisiä tehdä. Sekin läksy pitäisi saada tehtyä. Tänään en enää viitsi. Näin myöhään toimii pääni aika huonosti. Ehkä se homma sopii johonkin väliin huomenna.

Ja taas on ilta

Päivät hupenevat käsistä. Yhtäkkiä onkin jo taas ilta. Siitä on jo vuosi kun minulta kuoli veli ja sytytin nyt kynttilän hänen muistokseen. Tuli mieleen etten joulunakaan polttanut muita kynttilöitä kuin ne kaksi, jotka veimme haudoille. Toiset romantisoivat arkea harva se päivä sytyttämällä kynttilöitä, mutta minä en tule ottaneeksi niitä edes esille.

Tammikuu on kohta mennyttä aikaa. Olen potenut polveani muutaman viikon ja todennut, että on perin paha juttu jos ei pääse kävelemään. Olen siis alkanut voimistella. Varovasti ettei polveen sattuisi ihan kamalasti. Kohottelen koipiani ennen kuin alan nukkua. Yhtä koipea kerrallaan. Lasken kahteenkymmeneen ja nostan toisen koiven. Viisi kertaa kumpaakin. Koipi, jossa on polvi kipeä ei oikein tykkää voimistella, mutta pakotan sen ja puren hammasta.

Lunta tulee yhä vaan. Tänäänkin on satanut muutaman sentin. Vielä ehtii tulla metrikaupalla lunta ennen kuin on kevät. Kesään tuntuu olevan niin hurjan pitkä aika. En millään jaksaisi odottaa. Päivä on jo hieman pidempi, tunnin verran ehkä.

Tulin juuri ajatelleeksi, että linnut ovat taas kadonneet jonnekin. Pihalla on hiljaista. Ei tarvitse täytellä lintulautoja. Oravalla on vaikeuksia päästä syömään, kun lintulaudan katolla on niin paljon lunta. Orava on semmoinen akrobaatti, että se kyllä ottaa siemenet vaikka millä konstilla. Sitä on hauska katsella keittiön ikkunasta, kun se riippuu takajaloistaan puussa ja poimii siemeniä etukäpälillään yksi kerrallaan ja pistelee suuhunsa.

Eilen olin tässä toisessa elämässäni ollut aviossa taas jo 17 vuotta. Ensimmäisessä elämässäni ehdin olla 29 vuotta. Tässä toisessa en taida päästä niin pitkälle, kun ikää alkaa jo tulla niin että hirvittää sekä kaikenlaista kremppaa. Kun pääsee yhden vaivan kanssa sopuun niin jo joku muu paikka repsahtaa. Vanha mikä vanha. Paremmin kai pitäisi hoitaa, mutta hoidan nyt minkä osaan ja jaksan.

Siitä hääpäivästä vielä. Muutamat miehet kantavat vaimolleen kukkia ja antavat lahjoja hääpäivänä. Huomautin siitä kerran ja hän sanoi ettei hänkään mitään lahjoja saa. Varsinainen romantikko tämä mieheni on kyllä. Eilen laitoin täytekakun iltapäiväkahville ja kysyin että missäs ruusut ovat, kun laitoin sinulle kakun. Hän ei sanonut mitään, mutta kun tuli kauppareissulta, laittoi pöydälle paperikassin ja repun tuolille ja meni näpyttämään tietokonettaan. Repussa oli ruokatavarat ja paperipussissa oli sininen esikko. Siinä sai muija kukkia hääpäivänä. Sanaton lahja.

Ehkä jo ensi viikolla polvi kestää vesijuoksentelun. Se on mukavaa kuntoilua ja tarkoitus oli vuoden alusta alkaa käydä kerran viikossa, mutta polvivamma tuli esteeksi. Toivon, että kuskille sopii lähteä uimahalliin. Hänellekin tekee hyvää uiden kuntoilla tunnin verran.

Keskiyö lähestyy ja pitäisi mennä nukkumaan. Aamulla lähden torille katsomaan jos siellä olisi tuoretta kalaa myytävänä. Talvi on ollut aika huono kalatalvi eikä joka viikko ole kalanmyyjiä torilla ollut. Ostaisin kuhafileitä ja silakoita. Voisin syödä kalaa vaikka joka päivä.

Nyt pillit pussiin ja unta nuppiin!

Aatoksia ja nietoksia

Uusi vuosi, uudet jutut. En tehnyt uudenvuoden lupauksia. Ne kun eivät koskaan pidä. Kuinka monena vuonna olen alkanut laihduttaa tai juoda vähemmän viiniä tai luvannut olla muuten iloisempi ja ystävällisempi? Lukuisia, mutta yhä olen samanlainen pyöreä lipittäjä.

Lunta tulee yhä enemmän. Monessa paikassa on jo sellaiset vuoret ettei tieltä näe kurvan taakse. Aika vaarallista. Luvassa lämpimämpää, joka tietää liukasta keliä ja minä kun en tykkää paukkuvasta pakkasesta enkä liukkaasta kelistä. Voi, miksi en asu jossain muussa maassa?!

Polvi pakottaa. Nivelrikot molemmissa. Lääkäri antoi laserhoitoa. Jospa se auttaisi ettei särkisi. Nivelrikkoahan ei voi parantaa. 'Kohta et voi enää kävellä ollenkaan', sanoo mies. Kuulostaa erittäin lohduttavalta. Tekee mieli samantien hypätä järveen, mutta en toki sellaista tee. Olen kyllä tullut jotenkin saamattomaksi. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä. Pukea kunnon vaatteet ja lähteä kävelylle, syödä vähemmän, voimistella kotona, rasvata enemmän naamaani ja kroppaani etteivät ihan kuivahda pois, syödä enemmän hedelmiä ja marjoja ja vähemmän leipää ja potut pois. Rakastan leipää ja perunoita niin ettei se kovin helppoa ole. Noita nautintojakaan ei ihan kukkurakaupalla ole tarjolla, joten ihana peruna voi joskus olla paikallaan. Oikeastaan olen aika apealla mielellä juuri nyt, mutta kyllä se tästä iloksi vielä muuttuu.

Menin taas mukaan teatteritouhuihin. Pidin vuoden tauon. Ainakin lähden ulos silloin, kun on mentävä harjoituksiin, jos saan jonkun roolin näytelmässä. Miehiä tarvittaisiin enemmän. Naisia on aina liikaa tarjolla. Oli kuitenkin ihan kivaa nähdä jengiä ja istua keskitalven juhlassa muutama tunti. Hyvät nyyttikestit!

Sally nukkuu hurjan paljon. Rouva on 14 ja puoli-vuotias, leikkisä vielä. Hyppää narun perässä, kun leikittää. Ruokahalukin on hyvä, vaikka saa joka päivä samaa ruokaa. Ei ole mitään erikoisia herkkupaloja, joita hän haluaisi. Hän ei ikinä kerjää mitään pöydästä, haluaa kyllä olla olkapäällä, kun syödään.

Kyllä on "trööki" masiina tämä minun pää tänään. En saa aikaiseksi yhtäkään oikein pitkää ajatusta. Täytyy kai vetäytyä odottelemaan inspiraatiota.

Yöllistä jutustelua

Olkkarissa näppärin kanssa. Mies nukkuu. Kissa kävi juuri syömässä kuivamuonaa äänistä päätellen. Katson samanaikaisesti telkkarista nauhoittamaani ohjelmaa "Läkarcentralen Mercy Peak". Aika on yli puolen yön, pitäisi olla pehkuissa. Aamulla on herätys puoli kahdeksalta luulen. Pitää vielä tarkistaa, että  ei vain nuku liikaa. Bussi lähtee 8.15. Jos siitä myöhästymme emme ehdi minnekään muuten kuin taksilla.

Googlailin runoja surusta ruotsinkielellä ja löysin aika paljon. Ajattelin, että niistä voisin tehdä oman kirjan vaikka. Aina joskus tarvitsee runoja eikä sitten löydä juuri sitä mitä tarvitsee.

Plötsligt slocknar en låga
som värmt och som givit allt
Ett  ĺjus blåses ut och hastigt
känns allting isande kallt.
Någonting rister stilla
en röst och en sång dör ut
och då fornimmer man tydligt
att  ingenting är som förut.
En ros fäller sakta bladen
Ett ljus brinner stilla ut
En flämtande livslåga slocknar
En arbetsfylld levnad är slut.

en tiedä onko maailman paras runo, mutta se nyt on meidän runo miehen veljen muistoksi. Kuka tämän lukee, se on vielä pimennossa, mutta jos kukaan ei halua niin kyllä minä sen luen ja paatoksella.

Olen nykyään aina hieman stressaantunut. Vanhuuden höperyyttäkö? Kaikki ylimääräiset tehtävät aiheuttavat stressiä. Sopivasti stressiä on ihmiselle hyväksi. Mistä sitä tietää,  jos on ylittänyt rajan?

Jos ehtii tarpeeksi vanhaksi saa vaikka kaikki taudit. Onkohan yhtään satavuotiasta,  jolla ei olisi minkään valtakunnan tautia tai oiretta.

Eräällä foorumilla puhuttttiin eläinten ja naisten ja lasten pahoinpitelystä ja ihmisiä ihmetytti kovin, miten eläinten pahoinpitely järkyttää enemmän kuin ihmisten pahoinpitely. Sanoisin, että vaikka ihminen on kuinka saamaton ja ujo, hänellä on kuitenkin mahdollisuus lähteä kodistaan hakemaan apua, mutta minne lähtee pieni kissan- tai koiranpentu, jos ihmiset häntä pahoinpitelevät? Rakastan kovasti kissaani Lilac's Mustang Sallya ja jos joku kävisi hänen kimppuunsa vahingoittamisen tarkoituksella, kävisin minä vahingoittajan kimppuun. Sally on jo 14-vuotias, joten ikää alkaa olla, enkä halua ajatella päivää, jolloin minun pitää lähteä kuljettamaan hänta Kemiöön tai peräti Saloon saamaan nukutuspiikkiä.

Kirjoitan läppärillä eikä pääkone ole auki, joten kuvia en nyt tähän sivuun saa, mutta niitä voi laittaa jälkeenpäinkin, joten ei huolta.