Lunta tulee yhä enemmän. Monessa paikassa on jo sellaiset vuoret ettei tieltä näe kurvan taakse. Aika vaarallista. Luvassa lämpimämpää, joka tietää liukasta keliä ja minä kun en tykkää paukkuvasta pakkasesta enkä liukkaasta kelistä. Voi, miksi en asu jossain muussa maassa?!
Polvi pakottaa. Nivelrikot molemmissa. Lääkäri antoi laserhoitoa. Jospa se auttaisi ettei särkisi. Nivelrikkoahan ei voi parantaa. 'Kohta et voi enää kävellä ollenkaan', sanoo mies. Kuulostaa erittäin lohduttavalta. Tekee mieli samantien hypätä järveen, mutta en toki sellaista tee. Olen kyllä tullut jotenkin saamattomaksi. Tiedän mitä minun pitäisi tehdä. Pukea kunnon vaatteet ja lähteä kävelylle, syödä vähemmän, voimistella kotona, rasvata enemmän naamaani ja kroppaani etteivät ihan kuivahda pois, syödä enemmän hedelmiä ja marjoja ja vähemmän leipää ja potut pois. Rakastan leipää ja perunoita niin ettei se kovin helppoa ole. Noita nautintojakaan ei ihan kukkurakaupalla ole tarjolla, joten ihana peruna voi joskus olla paikallaan. Oikeastaan olen aika apealla mielellä juuri nyt, mutta kyllä se tästä iloksi vielä muuttuu.
Sally nukkuu hurjan paljon. Rouva on 14 ja puoli-vuotias, leikkisä vielä. Hyppää narun perässä, kun leikittää. Ruokahalukin on hyvä, vaikka saa joka päivä samaa ruokaa. Ei ole mitään erikoisia herkkupaloja, joita hän haluaisi. Hän ei ikinä kerjää mitään pöydästä, haluaa kyllä olla olkapäällä, kun syödään.
Kyllä on "trööki" masiina tämä minun pää tänään. En saa aikaiseksi yhtäkään oikein pitkää ajatusta. Täytyy kai vetäytyä odottelemaan inspiraatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti