Olkkarissa näppärin kanssa. Mies nukkuu. Kissa kävi juuri syömässä kuivamuonaa äänistä päätellen. Katson samanaikaisesti telkkarista nauhoittamaani ohjelmaa "Läkarcentralen Mercy Peak". Aika on yli puolen yön, pitäisi olla pehkuissa. Aamulla on herätys puoli kahdeksalta luulen. Pitää vielä tarkistaa, että ei vain nuku liikaa. Bussi lähtee 8.15. Jos siitä myöhästymme emme ehdi minnekään muuten kuin taksilla.
Googlailin runoja surusta ruotsinkielellä ja löysin aika paljon. Ajattelin, että niistä voisin tehdä oman kirjan vaikka. Aina joskus tarvitsee runoja eikä sitten löydä juuri sitä mitä tarvitsee.
Plötsligt slocknar en låga
som värmt och som givit allt
Ett ĺjus blåses ut och hastigt
känns allting isande kallt.
Någonting rister stilla
en röst och en sång dör ut
och då fornimmer man tydligt
att ingenting är som förut.
En ros fäller sakta bladen
Ett ljus brinner stilla ut
En flämtande livslåga slocknar
En arbetsfylld levnad är slut.
en tiedä onko maailman paras runo, mutta se nyt on meidän runo miehen veljen muistoksi. Kuka tämän lukee, se on vielä pimennossa, mutta jos kukaan ei halua niin kyllä minä sen luen ja paatoksella.
Olen nykyään aina hieman stressaantunut. Vanhuuden höperyyttäkö? Kaikki ylimääräiset tehtävät aiheuttavat stressiä. Sopivasti stressiä on ihmiselle hyväksi. Mistä sitä tietää, jos on ylittänyt rajan?
Jos ehtii tarpeeksi vanhaksi saa vaikka kaikki taudit. Onkohan yhtään satavuotiasta, jolla ei olisi minkään valtakunnan tautia tai oiretta.
Eräällä foorumilla puhuttttiin eläinten ja naisten ja lasten pahoinpitelystä ja ihmisiä ihmetytti kovin, miten eläinten pahoinpitely järkyttää enemmän kuin ihmisten pahoinpitely. Sanoisin, että vaikka ihminen on kuinka saamaton ja ujo, hänellä on kuitenkin mahdollisuus lähteä kodistaan hakemaan apua, mutta minne lähtee pieni kissan- tai koiranpentu, jos ihmiset häntä pahoinpitelevät? Rakastan kovasti kissaani Lilac's Mustang Sallya ja jos joku kävisi hänen kimppuunsa vahingoittamisen tarkoituksella, kävisin minä vahingoittajan kimppuun. Sally on jo 14-vuotias, joten ikää alkaa olla, enkä halua ajatella päivää, jolloin minun pitää lähteä kuljettamaan hänta Kemiöön tai peräti Saloon saamaan nukutuspiikkiä.
Kirjoitan läppärillä eikä pääkone ole auki, joten kuvia en nyt tähän sivuun saa, mutta niitä voi laittaa jälkeenpäinkin, joten ei huolta.
Tervetuloa Kirstin kammariin
"Hiljennä, hellitä, huolehdi itsestäsi!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti