Terveisiä saunasta!

Olipa ihanaa lämmitellä saunassa ja pestä itsensä. Räkätauti ja kylmät huoneet ovat pitäneet vaatteet visusti päällä. Laitoin tänäänkin tulta hellaan ja keitin hellalla ruoan, perunoita ja kananrintoja. Eija toi kaupasta kolmirintaisen kanan. Olen aina ihmetellyt, minkä takia ei laatikoihin voi laittaa 2 tai 4 rintaa tai jalkaa. Useimmiten on kana ollut kolmijalkainen ja tällä kertaa sillä toisella on ollut vain yksi rinta :) Huomenna olisi miehen kokkausvuoro, mutta hän lähtee käymään Helsingissä. Neuvottelinkin kokkausvuoron siirrettäväksi torstaihin ja mies hyväksyi. Keskiviikkona hän menee opiskelemaan saksaa, joten silloinkaan ei sovi. Haluan pitää kiinni tästä yhdestä vapaaillasta. 

Kohta lähdetään taas risteilylle. Silloin saan ruoanlaitosta kaksi iltaa vapaaksi. Olen kamalan laiska ja saamaton ihminen. En saa itseltäni mitattua verenpainetta ja mittareita on jopa kaksin kappalein. Minun pitäisi mitata paine kerran viikossa aamulla ja illalla, mutta en vaan saa laitettua sitä käsivarteeni. Olen myös luvannut lenkkeillä joka päivä... hah, en ole käynyt kertaakaan. Zumbaamistakaan en ole saanut aloitettua. On kaikenlaisia syitä. Väsyttää, pää on pökerö, pitää tehdä jotain muuta jne. Syitä löytyy aina. viikon verran on ollut liian kylmä ilma ja sitä paitsi minulla on ollut flunssa, nuha ja yskä ja on vieläkin. Harmittaa, kun E.n ja minun uimareissut jäivät. Tykkäsin kovasti kävellä altaassa ja se sopi minun kropalleni erittäin hyvin. Annin pennut veivät sitten sen ajan. Olisin tietysti voinut mennä bussilla, mutta ei se olisi ollut yhtä kivaa kuin E:n kanssa. Vielä kivempaa oli, kun T pääsi myös mukaan. Sitten hän sai töitä ja uimiset saivat jäädä.

Jos alkaisimme korjata taloamme, siihen uppoaisi isot rahat. Esimerkiksi ikkunat ovat huonot. Joka ikkunasta vetää ja senkin vuoksi on huoneissa viileää. Ulko-ovi täytyisi uusia. Sieltä tuulee sisään. En ollenkaan ihmettele, kun Sally möklyää mennessään laatikolleen, joka on eteisessä. Siellä on aika kylmä. Laatikolle ei ole muutakaan paikkaa. Kylpyhuone on liian pieni. Hyvä että mahtuvat ne asiat, jotka siellä jo ovat.

Olen yrittänyt välttää leivän ja perunan syömistä kuukauden verran. Syön vain yhden perunan illallisella ja leipää syön iltapäiväkahvilla. Välillä tulee kyllä hirveä himotus ja on pakko tehdä voileipä. Nytkin tekisi hirveästi mieli känttyä. Saa nähdä jaksanko pidättäytyä?!

Tuli tässä mieleen, kun kaikki henkivät ja hinkuvat joulun tuloa, että ei kannata stressata. Olen joskus saanut neuvon, kuinka joulustressi vältetään: Ripottel kardemummaa uunipellil ja paa pelli vartiks uunii 75 astesse. Ja sit viäl! Kastel vanha villasukka Toluhu ja heit sukka soffan al. Istu ja nauti elämästä. Talo tuaksu tuarelt pullalt ja juu siivotult!

Hyvää jouluorotust vaa! Ja ilman joulustressiä!

Hyvää pikkujoulua ihmiset!

Tänään on pikku joulu. En olisi sitä muistanut, jos minua ei olisi muistutettu. Tähän aikaan elämässä se ei paljon merkitse. Silloin, kun lapset olivat pieniä, tonttu toi pieniä paketteja ja laulettiin ja soitettiin joululauluja. Nyt ei kuulu muuta ääntä kuin tiskikoneen suhina ja miehen kävely vintillä. Hän sai herätyksen juuri ja alkoi ripustella ikkunoihin joulutähtiä ja ne täytyy ensin löytää ja tuoda vintiltä. Ehkä avaan uuden muovikuusen kelmun ja oion sen oksat. Ostin uuden Löytöhallista, kun vanha alkaa olla kaljuuntumassa. Sen olen ostanut Turusta jo monta vuotta sitten. Olen ostanut myös uudet valot, siniset kukkaset, kun entisistä on rikki monta lamppua eikä jaljellä loistavissa ole paljonkaan sinistä väriä jäljellä.

Päivä pääsi taas lipsahtamaan yöksi. Näin päivät kuluvat ja tulee mieleen ajatus, että jonain päivänä tällä paikalla ei enää istukaan ketään. Ei kukaan näpyttele näppärin nippeleitä. Missä sitä sitten mahtaa omistaja näpytellä...

Sol ute sol inne!!!

Tänään tekee mieli laulella, koska aurinko paistaa ja on valoisaa. Pakkasta on tosin kymmenisen astetta. Ensimmäsien kerran kun katsoin mittaria tänään se näytti -12 astetta. Ihan liikaa minun vaivaisille keuhkoilleni, jotka nyt flunssan vähitellen häipyessä, (tovon ainakin, että häipyy), ovat vieläkin vaivaisemmat.

Söin hyvän aamiaisen. Resepti:

paistinpannu levylle ja siihen suihkaus öljyä,

kuumentuneeseen öljyyn kuullottumaan pienitty salottisipuli,

sipuliin sekoitin ruokalusikallisen thai-chili-ketchuppia ja ripottelin pannuun hieman sellerisuolaa,

pannuun myös kourallinen kiinankaalisuikaleita sekä

desilitran verran kidneypapuja, (valmiiksikypsennettyjä Go Green pahvipurkista,

kaksi tuoretta kananmunaa Himbergin kanalasta kevyesti vatkattuna,

suihkaus kylmää vettä kraanasta ja

muna-vesiseos pannulle hyytymään,

nautin lämpimänä,

10 pinnaa ja papukaijamerkki.

Mies ja kissa söivät perinteiset aamiaisensa. Mies jogurtti-mysli-kuivatut hedelmät, juustoleipä ja tee ja kissa sensitiivimuonaansa, jota hän syö aina, kun on allerginen. Illalliseksi taidamme syödä jätteitä eli kaloja, joita on kähdelta päivältä jäänyt pikku purnukoihin jääkaappiin. Huomenna jotain uutta, kun on lauantai, jos se nyt mitään merkitsee meidän tilanteessa. Olemme kotona yötä päivää. Voimme juhlistaa maanantai-illallista viinillä jos siltä tuntuu.

Alustin spelttipullataikinan. En ole aikoihin ostanut tavallisia vehnäjauhoja, vaan olen käyttänyt leivontaan spelttijauhoja ja huomannut, että ne käyvät yhtä hyvin. Tein samalla leipätaikinan, jonka laitoin suoraan vuokaan. Siitä riittää minulle moneksi kerraksi. Pakastan ainakin puolet.

Spelttipullataikina oli hyin leipoutuva. Ei tarttunut alustaan kiinni, vaikka en laittanut kuin vähän jauhoja.

Perjantai on kääntynyt iltaan. Pullat ovat pakkasessa ja pieni mustikkapiirakkakin tuli tehtyä. Ilallinen kohta valmiina eli heti kun perunat ovat kypsiä. Kalat ovat jo kypsiä. Syömme "jätteitä" eli kalaa, jota jäi edelliseltä aterialta. Olohuoneessa soi Coimbra fado, joka  tekee mielen hempeäksi ja panee kaipaamaan Abrantesin Pegoa e saudades de Coimbra. Coimbran miehet mustissaan kitaroineen Abranturin ravintolassa kaiuttamassa kesäiltaan kaihoisia fadon säveliä. Kaunista, kaunista vielä kauniimpaa, kun sitä livenä kuuntelee. Nyt saamme tyytyä CD:hen, sulkea silmämme ja näemme heidät.

Tippa nousee silmiin.niin kuin eräänä kesänä Portugalissa, kun ajoimme yli vuorten kuuntelemaan Helsingin balalaikkaorkesteria. Mieltä riipaiseva kokemus Portugalin yössä. Siinä tuli kyyneleet silmiin jopa hotellin toimitusjohtajalla, joka ei koskaan ollut kuullut balalaikkamusiikkia.

Yli-innostusta vai pelkkää tyhmyyttä?

Niin kuin tavallista kirjoittelin kaikenlaista ja päädyin tilanteeseen, jossa tekstit olivat hävinneet taivaan tuuliin. Johtui ehkä vähän flunssastakin, mutta hirveä väsymys iski ja pässä tuntui kuin se olisi käynyt Haminassa ainakin pari kertaa. En olisi millään jaksanut alkaa kirjoittaa uudestaan kaikkea ja en olisi muistanutkaan kaikkea. Ajattelin, että siinä oli minun blogin kirjoitus. Loppui heti alkuunsa. Mutta - Eva kertoi, että hän oli kyllä lukenut tekstit ja sain ikään kuin uuden alun tälle hommalle. Syynä tässä sekaannuksessa oli, kun valitsin toisen taustakuvan enkä tallentanut tekstejä sen kanssa.!

Silakkapihvit olivat hyviä. Kääntelin fileitä muovipussissa ruisjauho-maustesekoituksessa ja paistoin pannussa, VOISSA. Ripottelin päälle persiljaa, kun tilliä ei ollut saatavilla. En käytä enää muovimargariinia. Paistan voissa ja öljyssä jos tarvitsee ja leipomuksetkin ovat voista tehtyjä.

Muutamia vuosia sitten olin innostunut haikujen kirjoittamisesta ja kirjoittelin niitä USAlaiselle sivulle. Tämän päivän perusajatuksena voisi olla seuraava haikuni:

A reminder of life's shortness

Burning autumn leaves
remind us of life's shortness
we bloom, we shrivel

Ahkeruus on ilomme ...

laiskuus intohimomme! Tässä iässä saa varmaan olla laiskana ihan hyvällä omallatunnolla, vaikka se ei ole kovin hyväksi kropalle. Pitäisi kävellä 10 000 askelta päivässä. No, ehtii siinä askelten välissä kyllä laiskottelemaankin jos tahtoo.

On se vaan niin väärin, että mies saa syödä mitä vain eikä liho ikinä ja minä kun vain katson juustoa, niin johan pötkähtää kilo lisäpainoa. En syö kakkua enkä pullaa enää, mutta hänelle leivon, koska hän pitää niistä. Tunnustan, että joskus otan ihan pikkuisen siivun itsekin. Toissapäivänä, kun ei flunssa ollut vielä iskenyt, leivoin omenatortun. söin siitä pienen siivun ja nautin siitä. Ei tuntunut kuitenkaan hyvältä, kun olin syönyt sen, mutta sitten oli jo myöhäistä katua.

Nuorempana olin paljon omissa ajatuksissani eli uneksin ja elin päiväunia. Olin aika yksinäinen. Olin muuttanut maalle, eikä ystäviä ollut moneen vuoteen. Ystäväni oli mies, jonka toiveita yritin toteuttaa. Toteuttiko joku kenties minun toiveitani? Eipä juuri. Itse yritin niitä toteuttaa. Sitten tuli kaksi lasta syliini, joitten toiveita oli toteutettava. Lapset olivat toivottuja niin kuin mieskin. Arki oli kokkausta, pyykkäystä ja nenän pyyhkimistä. Silloin tuntui välillä tylsältä, mutta nyt olisi ihanaa päästä sinne hetkeksi takaisin. Pyyhkimään niitä pieniä neniä ja leipomaan äidin parasta pullaa.

Tänään minun ei pitäisi sitä pullaa haukata, kun on sokeriarvot hieman koholla ja verenpaine temppuilee. Pitäisi juoda paljasta kahvia. Kuivan riisikakun voisi järsiä, jos niitä olisi kotona. En ole viitsinyt ostaa niitä, kun kokeilin ja tuntui kuin olisin haukannut styroksia, vaikka en ole sitä koskaan maistanut.. Tässä päivässä on hyvää se, että olen saanut syödyksi kaksi hedelmää, omenan ja banaanin. Hedelmäkiintiö on täynnä. Kissa kävi protestoimassa, kun vaan kirjoitan ja kirjoitan. Minun on pakko nousta antamaan hänelle ruokaa. Ihana, karvainen ystäväni syö sensitiiviä kana-riisiä. Kelpaisi minullekin, mutta ei nyt satu olemaan kaapissa ihmisille tarkoitettuja pussukoita.

Niistä unelmista vielä. Tätä nykyä unelmoin pitkistä yöunista ja siitä, että polvet eivät aina protestoisi, kun alan liikkua. Yö on yleensä aika katkonainen. Heräilen vähän väliä. Unelmoin myös siitä päivästä, jolloin mahdun kaikkiin vaatteisiini, joita olen säästänyt sen ajan varalle, jolloin saan katsella kaventunutta olemustani olohuoneen puolen seinän kokoisesta peilistä. Hah, nyt tuli kerrottua ensimmäinen valhe. Vaateunelmat heitin roskiin viimeviikolla, kun pakkasin kaikki pienet vaatteet muovikasseihin. Siellä ne odottelevat eteisessä päästäkseen UFF:N säiliöön. Kenties niistä on jollekin iloa.

Täytyy alkaa valmistella illallista eli pesemään perunoita ja paistamaan silakkapihvejä. Valitin päivällä, että salaattipuoli on hieman köyhää meidän jääkaapissamme, mutta kiinankaali on kuulemma ihan tarpeeksi salaattia, joten en ainakaan lähde liihottamaan kauppoihin.

Hei taas pitkästä aikaa!

Aloitin kirjoittaa täällä blogia englannin kielellä muutama vuosi sitten, mutta se lopahti heti alkuunsa ja voin sanoa, että kielen valinta oli varmasti yksi painava syy siihen. Hallitsen parhaiten suomenkielen, joka on äidinkieleni ja sillä minun pitää kirjoittaa. En ole vielä päättänyt, onko tämä salainen, yksityinen päiväkirjani vai jaanko ajatuksiani muillekin. Jos niitä nyt joku haluaisi lukea. en ole koksaan halunnut näyttää päiväkirjojanikaan kenellekään muulle. Jos jaan ajatuksiani, pystynkö kirjoittamaan rehellisesti, aivan niin ajattelen, vai keksinkö satuja ja kiertelen asian ympäri. Kirjoitukseni eivät silloin merkitse kenellekään mitään. Eivät minullekaan. Taitaa tästä julkinen tulla. Lukekoon ken lystää. Haukkua saa ja antaa kiitosta, jos on aihetta.

Talvi tuli marraskuussa. -6 astetta pakkasta ja sisälläkin aika viileää. Meillä on niin vanha lämmityssysteemi, että emme saa tarkalleen määrättyä, kuinka paljon lämpöasteita haluamme huoneisiin. Lämpö kohoaa helposti +25 ja siitä ylikin ja se on liikaa. Liian lämpimässäkään ei voi hyin,

Tässä blogissani tulen ainakin kirjoittamaan taistelustani kiloja vastaan. Se taistelun kanssa olen elänyt suurimman osan elämästäni, enkä halua luovuttaa, vaikka voitto ei häämötä millään tavalla. Taisteluni ovat yleensä parin päivän mittaisia ja sitten taas heikko minäni ahmaisee jotain, joka pilaa taistelun. Ruoanlaitto on eräs harrastuksistani niin kuin kirjoittaminen ja matkustaminen. Niistäkin kirjoitan ihan varmasti, aina kun ovat ajankohtaisia. Valokuvaus olisi mielenkiintoista, mutta minulla on liian huono kamera eikä nyt varaa hankkia parempaa. Öljymaalausta harrastin ahkerasti pari vuotta sitten ja ajatuksissa on alkaa se harrastus uudelleen, mutta se vaatii keskittymistä ja mieleni on liian harhaileva nykyään. Ehkä se tästä tasoittuu ja tartun taas pensseliin.