Tänään tekee mieli laulella, koska aurinko paistaa ja on valoisaa. Pakkasta on tosin kymmenisen astetta. Ensimmäsien kerran kun katsoin mittaria tänään se näytti -12 astetta. Ihan liikaa minun vaivaisille keuhkoilleni, jotka nyt flunssan vähitellen häipyessä, (tovon ainakin, että häipyy), ovat vieläkin vaivaisemmat.Söin hyvän aamiaisen. Resepti:
paistinpannu levylle ja siihen suihkaus öljyä,
kuumentuneeseen öljyyn kuullottumaan pienitty salottisipuli,
sipuliin sekoitin ruokalusikallisen thai-chili-ketchuppia ja ripottelin pannuun hieman sellerisuolaa,
pannuun myös kourallinen kiinankaalisuikaleita sekä
desilitran verran kidneypapuja, (valmiiksikypsennettyjä Go Green pahvipurkista,
kaksi tuoretta kananmunaa Himbergin kanalasta kevyesti vatkattuna,
suihkaus kylmää vettä kraanasta ja
muna-vesiseos pannulle hyytymään,
nautin lämpimänä,
10 pinnaa ja papukaijamerkki.
Mies ja kissa söivät perinteiset aamiaisensa. Mies jogurtti-mysli-kuivatut hedelmät, juustoleipä ja tee ja kissa sensitiivimuonaansa, jota hän syö aina, kun on allerginen. Illalliseksi taidamme syödä jätteitä eli kaloja, joita on kähdelta päivältä jäänyt pikku purnukoihin jääkaappiin. Huomenna jotain uutta, kun on lauantai, jos se nyt mitään merkitsee meidän tilanteessa. Olemme kotona yötä päivää. Voimme juhlistaa maanantai-illallista viinillä jos siltä tuntuu.
Alustin spelttipullataikinan. En ole aikoihin ostanut tavallisia vehnäjauhoja, vaan olen käyttänyt leivontaan spelttijauhoja ja huomannut, että ne käyvät yhtä hyvin. Tein samalla leipätaikinan, jonka laitoin suoraan vuokaan. Siitä riittää minulle moneksi kerraksi. Pakastan ainakin puolet.
Spelttipullataikina oli hyin leipoutuva. Ei tarttunut alustaan kiinni, vaikka en laittanut kuin vähän jauhoja.
Perjantai on kääntynyt iltaan. Pullat ovat pakkasessa ja pieni mustikkapiirakkakin tuli tehtyä. Ilallinen kohta valmiina eli heti kun perunat ovat kypsiä. Kalat ovat jo kypsiä. Syömme "jätteitä" eli kalaa, jota jäi edelliseltä aterialta. Olohuoneessa soi Coimbra fado, joka tekee mielen hempeäksi ja panee kaipaamaan Abrantesin Pegoa e saudades de Coimbra. Coimbran miehet mustissaan kitaroineen Abranturin ravintolassa kaiuttamassa kesäiltaan kaihoisia fadon säveliä. Kaunista, kaunista vielä kauniimpaa, kun sitä livenä kuuntelee. Nyt saamme tyytyä CD:hen, sulkea silmämme ja näemme heidät.
Tippa nousee silmiin.niin kuin eräänä kesänä Portugalissa, kun ajoimme yli vuorten kuuntelemaan Helsingin balalaikkaorkesteria. Mieltä riipaiseva kokemus Portugalin yössä. Siinä tuli kyyneleet silmiin jopa hotellin toimitusjohtajalla, joka ei koskaan ollut kuullut balalaikkamusiikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti