Joulu lähestyy

Meidän joulu ei varmaan monia ilahduttaisi. Ei osteta kuusta, ei paisteta kinkkua, ei anneta lahjoja. Kynttilöitä  on kaksi kappaletta. Ehkä leivon pipareita ja taatelikakun. Ne voisin leipoa ilman jouluakin. Ärsyttää liiallinen vaahtoaminen joulun tulosta.

Silloin kun lapset olivat pieniä, oli tärkeää, että oli joulukuusi ja että lahjoja jaettiin. Se oli heille tärkeätä ja vanhemmille ihanaa nähdä, että arvostettiin mitä järjestettiin.
Tuli vaan mieleen, kun tietää miten ihmiset juoksevat  pää kolmantena jalkana kaupasta kauppaan etsien sitä yhtä ja kaikkein tärkeintä lapsen toivomusta. Mitä jos ei löydykään? Loppuunmyyty. Joku muukin on toivonut samaa!

Nyt täytyy saada kahvia, että saa energiaa illallisen laittoon. Taidan otta akasteesta kalaa, jee. Espada com banana, perunaa ja bataattia ja raikasta salaattia. Mitä sitä muuta kaipaisi, juu valkoviiniä. Sitä näkyi olevan pullo jääkaapissa. Illallinen turvattu.

Joskus on kirjoittaminen työn takana

Google valittaa, että en ole kirjoittanut blogiini ja juuri eielen kirjoitin. Kummallista!
Tänään kävin farbror tohtorin luona ja on ihmeellistä, että siellä aina voin oikein hyvin. Mukava setä.
On satanut pari päivää, ukkostikin ensin aika räväkästi ja satoi kuin saavista. Pariksi päiväksi on vielä luvassa sadetta. Sitten puolipilvistä. Ehkä saamme taas nähdä auringonkin.

Nyt taitaa nukkumatti kutsua, Natinati nukkukaa hyvin !

Aina on liian vähän aikaa...

Johtuuko ikääntymisestä vai muuten vaan laiskuudesta vai eikö enää kirjoittaminen innosta? Kenties, mutta harvoin tulee tänne kirjoiteltua. Nyt kuitenkin päätin taas ryhdistäytyä.

Miten ja miksi kertyy niin paljon paperia? Joskus ainakin on tullut kirjoitettua. Siivosin nimittäin laatikkoa ja suurin osa papereista meni roskikseen. Eräässä paperissa oli runo monen vuoden takaa. Olimme Constânciassa, manner-Portugalissa ja kävimme Camõesin patsaalla ja hänen puistossaan sekä hänen talossaan, joka on museona.

Luís Vaz de Camões oli portugalilainen runoilija, joka kirjoitti muun muassa maan kansalliseepoksen Os Lusíadasin, joka oli Camõesin pääteos. Se julkaistiin vuonna 1572. Hän kirjoitti sen sotapalveluksessa Aasiassa. Kirjassa hän sulauttaa taitavasti yhteen hyvän ihmistuntemuksensa, kulttuuri-taustansa ja elämänkokemuksensa. Teoksen nimi tarkoittaa portugalilaisia, ja isänmaanystävät ovat voimakkaasti kiintyneet siihen. Teoksen aihe on Vasco da Gaman ensimmäinen matka Intiaan. Camões syntyi 1524 tai 1525 ja kuoli 1580. Hänet on haudattu Hieronymuksen luostariin Lissabonissa.

Constânciassa otimme kuvia Camõesin patsaasta, joka Zêzeren rannalla katselee joen virtaamista. Zêzere on Tejon sivujoki ja päättyy Tejoon kaupungin kohdalla. Katsoimme museon ja patsaan ja vietimme tovin rehevässä puutarhassa, jossa oli pieni amfiteatteri. Siellä sai kokeilla äänensä kantavuutta. Muistaakseni lauloin jonkin lastenlaulun vai olisiko ollut kansanlaulu. Mielenkiintoista ja jännittävää. Se oli muistamisen arvoinen päivä ja herätti muutamissa suomalaisen runoilijan muistelemassa Camõesia ja kirjoittamalla runon. Minun runoni, jonka esitin todistustenanto- tilaisuudessa:

Constância ja Camões

Constância, vihreä kylä,

jossa kaksi jokea kohtaavat.

Joen rannalla yksinäinen runoilija

kivipenkillään, joku sanoo sanan,

hän ei vastaa, ei purista käsi kultainen.

Avaan kirjan ja säkeet ovat siellä

kauan sitten kirjoitetut.

Usko pois, sanat elävät vielä

vaikka Camões on kiveä nyt.

Vaan jos hiipii

puutarhaan öiseen!?

Kukaties siellä kulkee kivinen mies,

yhä kirjoittaa runojaan.

Tämä tapahtui heinäkuussa v. 2007. Aika lentää eikä sitä saa kerittyä takaisin. 

ELÄMÄ ON

  ja miksi se muodostuu on sattumaa. sitä ajautuu johonkin ammattiin, kun  se nyt sattuu olemaan hollilla eikä muutakaan ole näkyvissä. Serkku kysyi johtajalta saanko tulla kirjansitomoon ammattikoulusta päästyäni (pukuompelulinja) ja niin korjasin kirjoja, liimasin selkiä ja kansia kirjoihin, Sitä tein viisi vuotta. Sitten tulivat lapsientekovuodet, aika monta vuotta siinä kului ja sitten ryhdyin sentraali-santraksi, kunnes automaatio valtasi meidän keskuksen ja suurin osa sai lähteä.
Sitten postissa vähän aikaa jakelin rahoja ja tyhjensin säästöpossuja kunnes pääsin kirjastoon, jossa kului 26 vuotta.
Ajattelin tässä yhtenä päivänä, että mikähän olisi olllut se unelma-ammatti, mutta eipä tullut mieleen. Näin kuljetti elämä ja nyt suoristelen jalkojani sohvalla ja katselen teeveetä. muutaman leikkauksen olen tehnyt, nähnyt maksat ja pernat ja laittanut kokkiohjelmien sörsselöt ja ihanat paistokset. Matkustanut ympäri maailman, ajanut bussilla Nepalin rinteitä ja korjannut satoja siellä sun täällä. On tullut remontoiduksi niin asunto kuin huussikin ja kaikki on ihan ok-reilassa. Grilli toimii ja äitien ruoat on ostettu niinkuin myös tilattu seuraava matka ja hotelli Trivagosta. Olenko minä onnenpekka vai mikä, kun ei huolta huomisesta :) Katselen ikkkunasta vesilinnun poikasten veteen marssia ja katselen kun ruoho vihertää. Sauna lämpiää ja VIHTA on vielä tekemättä! Pitääkö ryhtyä hommiin?

Tällaisia ajatuksia riehui päässäni joku aika sitten. Piti saada ne kirjoitettua. Onhan se hyvä, että jotain liikkuu päässä. tulee jopa ulos ajatuksena.

Aurinko paistaa ja on taas kesä. Välillä oli pieni sadekausi, joka kylläkin oli tarpeellinen. Edellinen kuiva kausi venähti liian pitkäksi.
Kahvia pitää saada ja nyt heti. Siitä vanha virkistyy tai sitten ei.

Koti ja koti

Mikä on koti? Kysyn, koska olen ,muuttanut Portugaliin. olenko suomalainen vai portugalilainen. sydämeltäni olen aina suomlaine kuinka paljon muuttaisinko maailmassa. Huomenna lennän kuitenkin Suomeen ja aion olla siellä koko kesän ja nauttia joka hetkestä.  Loma Suomessa. Siellä on ollut viikon helleaalto, joka nyt varmaan kääntyy viileäksi. Siihen olen tottunut, joten yritän kestää. Madeirallakaan ei ole ollut erikoisen lämmintä. All is opponer, eli nurinniskoin, yritetään kestää.
Ylläri-pylläri sainsukat lahjaksikiiti ovat ihanat.

Vappu meni ja on toukokuu

Istuin maanantaina ulko- kahvilassa Rua Doutor Fernão Ornelasilla ja katselin ihmisiä. Join garoton, pienen maitokahvin ja odottelin Jannea tulevaksi silmälääkäriltä. Paineita mitattiin. Jakarandat kukkivat nyt ihanasti. Kukat eivät kestä kauan. Roskaavat aikamoisesti, mutta kauniita ovat. Ihmiset ovat kovin kesäisesti pukeutuneita. Shortseja näkyi paljon ja tietysti kuljettiin t-paidassa
Munkkeja kaipasin vappuaattoa. En kaivannut simaa, kun en oikein siitä tykkää. On liian makeeta. Sipsejä oli ja laitoin kreikkalaisesta jogurtista ja maustepussista dippikastikkeen. Sitä on vielä vähän jäljellä. Aattona kävin tohtorin vastaanotolla ja hän mittasi verenpaineen ja kuunteli sydäntä ja sanoi, että hyviä ovat tulokset. Täällä kotona varmaan huolehdin ja stressaan niin että arvot nousevat. Ikä myös senkun lisääntyy ja krempat lisääntyvät sitä mukaa. Kroppa hajoaa. Hilirimpsis. Ei saa ruveta ajattelemaan sairauksia. Siiitä tulee vaan sairaammaksi.
Leivoin tänään omenapiirakan ihan omalla reseptillä. Kerään koko ajan mielenkiintoisia reseptejä, mutta kun alan tekemään jotain niin omasta päästä tulee resepti. Olen liimannut reseptejä kahteen vihkoon. Niitä on kyllä kivaa selailla. Siinä saa ideoita, kun välillä ei tiedä mitä laittaisi.
Kohta pitää mennä sänkyyn ja yrittää nukkua. Nukun liian vähän, kun juoksen veskissä välillä monta kertaa yössä ja menen yleensä aika myöhään nukkumaan.
Tänne pitäisi kirjoittaa useammin, mutta olen Facebookissa ihan liikaa. On vain niin kiva olla pienen matkan päässä Evasta ja jutella hänen kanssaan.

Jo huhtikuu

Onko minulla liikaa kirjoittamista, kun en saa kaikkea tehdyksi. Sain taas muistutuksen. Jos olisikin vain kirjoittamista, mutta kun täytyy ajatella mitä kirjoittaa. Sanoisin, että siihen menee enemmän aikaa. Jos suunnitelma on selvillä kirjoitus sujuu aika nopeasti.

Kirsikkapuu on ollut ihanassa kukassa jonkin aikaa. Nyt alkavat kukat jo kellastua. Kohta tulevat lehdet ja kirsikat alkavat näyttää kirsikoilta. Viimevuonna luulin puuta omenapuuksi, mutta nyt sain parempaa tietoa. Kaunis on vieläkin, vaikka kukat kohta nuupahtavat.. Kirsikat eivät kuulu meille joten en pääse niitä poimimaan. Setä Antonio niitä poimii ja jos on anteliaalla tuulella voi tuoda niitä meillekin jos emme satu olemaan vielä muilla mailla kesänvietossa.
Näitä laitoin viimeviikolla.

Tuli tehtyä coctailkokoisia, kun kaupasta tuli niin pieni kaali. Hyviä olivat. Söin niitä lounaaksi kahtena päivänä. Sisällä niissä on riisiä, soijamuruja, sipulia ja muita mausteita. Että voivtkin olla niin hyviä. KAVERI EI TYKKÄÄ KEITETYSTÄ KAALISTA. HEH, SAAN SYÖDÄ KAIKEN YKSIN½ Mikä sen parempaa.
Nyt pitää alkaa illallisen laittoon. Toissapäiväistä kalkkunasoosia herkkusienillä ja punajuuri-sipuli-etikkakurkkusalaattia ja keitettyjä perunoita. Paistan vielä lettuja jälkkäriksi. Piti sekoittaa taikina, kun kookosmaito voi mennä vanhaksi. Omaa kurpitsa-omena-sitruunahilloa  lettuun , onpa hyvää.

Aika, jota ei ole

Jos olisi määrättömästi aikaa en usko, että saisin tehtyä sen enempää kuin nytkään. Sitä varmaan miettisi enemmän eikä ehkä saisi aikaiseksi sitäkään kuin nyt. Löllöttelisi ja kelluisi jossain ajatuksessa. No jaa, turhahan sitä on miettiä. Jokainen tekee mitä tekee. Toinen on ahkerampi kuin toinen ja tuloksia näkyy enemmän, mutta so what, yksilöitähän olemme. Ei kukaan ole samanlainen kuin minä.

Joulu meni taas ohitse ihan kivuttomasti. Kun ei ole omassa maassa, ei kaikkea voi saada. Söimme ihan tavallisesti. Ainoa joulusta muistuttava oli porkkanalaatikko, jota tein neljä pientä  vuokaa.

Yksi syötiin, kolme on pakkasessa. Odotteleeko ensi joulua jää nähtäväksi. Olisin laittanut lanttulaatikkoa, mutta en ole ähnyt täällä lanttuja, kummallista. Lanttu, joka on meille yhtä tuttu kuin peruna. Lantturaaste olisi hyvää ja siinä on paljon vitamiineja.

Sanoin ettei meillä juuri joulua näkynyt. Siinä vähän muutin totuutta, sillä meillä on joulutähti pöydällä ja

 kaksi estrelician vartta gini-pullossa. Kaupungilla on tänä vuonna ollut enemmän väriä. Viime vuosi oli aika valkoinen, mutta nyt on värejä laitettu. Paikoin paljon sinistä, joka on erittäin kaunis väri. Tänä vuonna on ollut vähemmän kaiken maailman kuvioita ja enkelitorvia. Valoja ilman, että ne esittäisivät määrättyjä asioita.Kaunista ja hyvän näköistä. Puut ovat niin kuniita, kun niiden ympärille kiedotaan valot.

Uudenvuoden aattona olimme Bon Fimissä syömässä kalkkunapataa Pirjon ja Yrjön kanssa. Ruoka oli täyttävää ja hyvän makuista. Pirjo ja minä söimme jälkkäriksi maracuja-vanukasta.En muistanutkaan, että oli niin hyvää.

Nyt menen hetkeksi lukemaan kirjaa, sitten alan laittaa ruokaa.

Kokkailua

Mielessä kenties: millainen yö? Mutta ei sitäkään kannata liikaa ajatella. Ainakin on vatsa tyytyväinen.
Illallinen oli tyydyttävä eli vatsa ei kurise. Laitoin uunijuureksia, salaattia ja espada com banana. Kyytipojaksi valkkaria Pingo Docen tarjousvihkosesta. Siellä on hyviä viinejä eivätkä maksa paljon.
On ollut ihanan lämmin päivä, enkä kaipaa kylmää Suomea nyt ollenkaan. Siellä on monin paikoin satanut lunta. Täällä sitä ei onneksi näe.

Eilen laitoin ihania kaalikääryleitä. Mustikkapiirakka on vielä suunnitteilla, kun muistin, että olen ostanut kaalinpään. Luen silloin tällöin kaikenlaisia niksejä, joita kokkaajat ja leipojat laittavat tänne ja eilen satuin lukemaan kahden leidin vuoropuhelua kaalikääryleiden tekemisestä. Toiselle oli vihjaistu, että kaalinpää kannattaa laittaa pakastimeen yöksi ja aamulla siitä voi sitten huoleti irroitella lehtiä. Niinpä lykkäsin kaalini pakastimeen puolenyön aikoihin ja menin nukkumaan. Aamulla otin kaalin pakastimesta ja kokeilin irrottelua ja hiphei se kävi oikein hyvin ja sitten vielä paremmin, kun olin paistanut sipulin ja keittänyt riisiä sekä vähän turvotellut soijamuruja. Kääntelin kääryleet, laitoin ne vuokaan ja paistoin ne kauniin värisiksi. Hyviä ovat. Laitoin osan pakkaseen ja osa on jääkaapissa odottamassa, että pääsen kaalikääryleaterialle.
Kohta nukkumaan. seikkailen vielä vähän aikaa netissä.

Aikaa pitäisi voida hidastaa

ainakin joissain kohdin, jossain tulisi sitten tietysti pitkä aika ja toivoisi enemmän vauhtia elämään. Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen oloonsa.
Olemme taas takaisin virallisessa asuinpaikassamme eli Câmara de Lobosissa

Odottelen toukokuuta, silloin taas saan nähdä viereisen maiseman eli lemmikkimetsän. Tämä kuva on otettu muutama vuosi sitten ja tänä vuonna ei ollut yhtä paljon lemmikkejä. Minne lienevät muuttaneet. Siirtyvätköhän ne paikasta toiseen niinkuin jotkut kasvit tekevät. Pitäisi gpooglata, mutta minulla ei nyt ole puhtia semmoiseen askarteluun.

Yöllä oli satanut. Nukuin varmaan aika sikeästi, kun en kuullut. Aamulla näin pisarat terassin kaiteessa, siinä todiste.

Siinä vaiheessa paistoi jo aurinko vahvasti ja kuivatti pisarat aika äkkiä. Kasvimaille sade oli varmasti tervetullut. Täällä on tainnut olla aika aurinkoista viime aikoina. OLemm täällä nyt kolmatta päivää ja ihan kivasti järjestetty, kun satoi yöaikaan.

Ytävät ovat istuneet kaapin päällä koko kesän ja odotelleet, että vihdoinkin tulemme. Pitäisi kai viedä ne ulos vähän tuulettumaan. Ovat varmaan pölyisiä. 

Pirjo ja Yrjö tulevat parin viikon päästä lomaosakkeeseensa. Janne on luvannut opastaa heitä levadalle. Taisi olla Calheta de Ponta do Pargo, ei kokonaan, se on n. 40 km pitkä, mutta siitä voi ottaa osan tai osia eli itselle sopivia kävelymatkoja. Heillä on tytär ystävänsä kanssa mukana. Siis Jannella on neljän hengen ryhmä opastettavanaan.

Tänään laitan pitkästä aikaa kalaa. Janne kävi tänään Kauppahallissa ja osti espadaa ja kaksi siivua miekkakalaa. Laitoin miekkakalat pakkaseen ja laitan espada com banana tänään. Uuniin ilmeisesti. Keitän lisäksi bataattia ja laitan salaattia. Riittää ihan hyvin.
Huomenna laittaa Janne ehkä miekkakalaa. Turhaan laitoin pakkaseen. Hyvin olisi voinut olla jääkaapissa.