Istuin maanantaina ulko- kahvilassa Rua Doutor Fernão Ornelasilla ja katselin ihmisiä. Join garoton, pienen maitokahvin ja odottelin Jannea tulevaksi silmälääkäriltä. Paineita mitattiin. Jakarandat kukkivat nyt ihanasti. Kukat eivät kestä kauan. Roskaavat aikamoisesti, mutta kauniita ovat. Ihmiset ovat kovin kesäisesti pukeutuneita. Shortseja näkyi paljon ja tietysti kuljettiin t-paidassa Munkkeja kaipasin vappuaattoa. En kaivannut simaa, kun en oikein siitä tykkää. On liian makeeta. Sipsejä oli ja laitoin kreikkalaisesta jogurtista ja maustepussista dippikastikkeen. Sitä on vielä vähän jäljellä. Aattona kävin tohtorin vastaanotolla ja hän mittasi verenpaineen ja kuunteli sydäntä ja sanoi, että hyviä ovat tulokset. Täällä kotona varmaan huolehdin ja stressaan niin että arvot nousevat. Ikä myös senkun lisääntyy ja krempat lisääntyvät sitä mukaa. Kroppa hajoaa. Hilirimpsis. Ei saa ruveta ajattelemaan sairauksia. Siiitä tulee vaan sairaammaksi.
Leivoin tänään omenapiirakan ihan omalla reseptillä. Kerään koko ajan mielenkiintoisia reseptejä, mutta kun alan tekemään jotain niin omasta päästä tulee resepti. Olen liimannut reseptejä kahteen vihkoon. Niitä on kyllä kivaa selailla. Siinä saa ideoita, kun välillä ei tiedä mitä laittaisi.
Kohta pitää mennä sänkyyn ja yrittää nukkua. Nukun liian vähän, kun juoksen veskissä välillä monta kertaa yössä ja menen yleensä aika myöhään nukkumaan.
Tänne pitäisi kirjoittaa useammin, mutta olen Facebookissa ihan liikaa. On vain niin kiva olla pienen matkan päässä Evasta ja jutella hänen kanssaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti