ELÄMÄ ON

  ja miksi se muodostuu on sattumaa. sitä ajautuu johonkin ammattiin, kun  se nyt sattuu olemaan hollilla eikä muutakaan ole näkyvissä. Serkku kysyi johtajalta saanko tulla kirjansitomoon ammattikoulusta päästyäni (pukuompelulinja) ja niin korjasin kirjoja, liimasin selkiä ja kansia kirjoihin, Sitä tein viisi vuotta. Sitten tulivat lapsientekovuodet, aika monta vuotta siinä kului ja sitten ryhdyin sentraali-santraksi, kunnes automaatio valtasi meidän keskuksen ja suurin osa sai lähteä.
Sitten postissa vähän aikaa jakelin rahoja ja tyhjensin säästöpossuja kunnes pääsin kirjastoon, jossa kului 26 vuotta.
Ajattelin tässä yhtenä päivänä, että mikähän olisi olllut se unelma-ammatti, mutta eipä tullut mieleen. Näin kuljetti elämä ja nyt suoristelen jalkojani sohvalla ja katselen teeveetä. muutaman leikkauksen olen tehnyt, nähnyt maksat ja pernat ja laittanut kokkiohjelmien sörsselöt ja ihanat paistokset. Matkustanut ympäri maailman, ajanut bussilla Nepalin rinteitä ja korjannut satoja siellä sun täällä. On tullut remontoiduksi niin asunto kuin huussikin ja kaikki on ihan ok-reilassa. Grilli toimii ja äitien ruoat on ostettu niinkuin myös tilattu seuraava matka ja hotelli Trivagosta. Olenko minä onnenpekka vai mikä, kun ei huolta huomisesta :) Katselen ikkkunasta vesilinnun poikasten veteen marssia ja katselen kun ruoho vihertää. Sauna lämpiää ja VIHTA on vielä tekemättä! Pitääkö ryhtyä hommiin?

Tällaisia ajatuksia riehui päässäni joku aika sitten. Piti saada ne kirjoitettua. Onhan se hyvä, että jotain liikkuu päässä. tulee jopa ulos ajatuksena.

Aurinko paistaa ja on taas kesä. Välillä oli pieni sadekausi, joka kylläkin oli tarpeellinen. Edellinen kuiva kausi venähti liian pitkäksi.
Kahvia pitää saada ja nyt heti. Siitä vanha virkistyy tai sitten ei.