Helmikuuta ystävät!

Juoksin ja kävelin uimahallissa kilometrin, joka mieletäni on ihan hyvä saavutus. Laserit alkavat purra jalkaani ja tuntuu paremmalta. Eiköhän tästä vielä päivä valkene. Mies leikkaa salaattia keittiössä. On hänen kokkausvuoronsa. Minulle tarjotaan savukalaa. söin aamiaiseksi viimeisen pangasiuksen vai mikä sen eksoottisen fileen nimi nyt olikaan. Söin sen papujen kanssa ja hyvin pärjäsin iltapäivään saakka. Ei ole lainkaan liikaa syödä kalaa kaksi kertaa päivässä, kun nyt ei joka päivä syö. Kerran päivässä voisin hyvinkin ajatella syöväni, jos syön lounasta ja päivällistä tai illallista.Tykkään kalasta ja kasviksista. Kanasta en ihan niin paljon. Nautaa ja possua en syö ollenkaan, ei tee edes mieli. Laitan miehelle pihvejä kyllä, mutta itse en niihin koske. Hän taas ei koske minun soija- tai punajuuripihveihini. Hänen mielestään on turhaa nimittää niitä pihveiksi. Miksi teeskennellä, että muut kuin lihapihvit ovat pihvejä, sanoo hän. No, se on hänen mielipiteensä.

Kirjoitin novellin KaNoKiKuun (Kansallinen Novellinkirjoituskuukausi) ja sitä oli yksi naishenkilö kommentoinut ja tykkäsikin siitä. Tuntui kivalta. Siellä on 31 novellia. Pitäisi lukea ja arvostella muutama. Täältä ne löytyvät: http://kanokiku.blogspot.com/

Tämän kuun lopussa lennämme Barcelonaan. Siellä on polven oltava kunnossa tai saan istua jollain penkillä ja katsella ihmisiä Ramblalla. Kaupunkilomaan kuuluu aina paljon kävelyä ja se ei oikein minua innosta tällä hetkellä. Risteilylle Tukholmaan tahtoo mies vielä, vaikka olemme tehneet risteilyn vuoden sisällä aika monta kertaa. tässä ei olisi oikein aikaa enää, kun se risteily olisi tehtävä helmikuun aikana. Huhtikuun lopulla meillä on matka Maltalle. Viikko siellä ja toivon, että tapaamme ystäväperheen, johon tutustuimme ensimmäisellä Maltan matkallamme. Olemme käyneet siellä kaksi kertaa, tämä kerta on nyt kolmas. Siellä voi olla jo aika lämmin. Se olisi ihanaa, ettei tarvitsisi kamalasti vaatetta ottaa mukaan.

 Keittiöstä tulee ihanat tuoksut ja minulla on nälkä. "Kom och äta!" kuului keittiöstä ja minähän menen ihan heti!

Oli hyvää ruokaa. Kymmenen pojoa ja papukaijamerkki miehelle. Täydellä massulla voisi nyt mennä nukkumaan, mutta ei ihan vielä huvita. Sally kulkee huoneessa ja varmaan haluaisi, että menisin sänkyyn. Taisi mennä olohuoneeseen patistamaan miestä.

Soruin suolakekseihin. Söin vaikka kuinka monta ja ne maistuivat pirskatin hyviltä. Toivottavasti minun polviani ei koskaan tarvitse korjata leikkauksilla, koska painonpudotus on minulle ihan hepreaa eli tuntematonta tiedettä. Ilman pudotusta ei leikkauksia voida tehdä, luulen. Ja nyt tuntuvat jalat aika hyviltä, joten toivoa on.