Sunnuntaisekoilua

Yritän syödä terveellisesti. Tänä aamuna kävi pieni moka, kun mukamas sekoittelin jogurttiin mustikoita. Kun kävin syömään niin huomasin heti että eihän ne mitään mustikoita ole, joita olin jogurttiin sotkenut. Ne olivat mustia papuja! Hmm. Söin jogurtit vähin äänin ja säästin itseni kommenteilta, joita olisi voinut tulla. Mustat pavut ovat rasiassa erehdyttävästi mustikoitten näköisiä. Varsinkin, kun vain vilkaisee ja alkaa mättää.

Eilen illalla jäin vielä katsomaan telkkaria, kun mies meni nukkumaan ja tuli inspiratsuuni. Kirjoitin runonpätkän. Pöydällä ei ollut kuin joku vanha lyijykynä. Ihmeellistä, miten kaikki hyvät kynät aina katoavat. Piiloutuvat jonnekin ja niitä on talossa kasapäin. Lyijäri oli huono kirjoitusväline, mutta sain kuitenkin ajatukseni kirjoitetuksi. Se oli ehkä tarkoitettu istutustikuksi mieluummin kuin kirjoitusvälineeksi. Voi olla, että meillä on niitä jossain laatikossa yhdeksän samanlaista. Ostettu halvalla Tiimarista tai Tarjoustalosta. Laitoin paperin säilöön eli laatikkoon. Kirjoitusta täytyy hioa vielä.

Juuri nyt unelmoin itseni Portugaliin. Tahtoisin istua Cabanasin rantahiekassa. Aallot huljuttelisivat tönkkö jalkojani. Ne tuntuisivat siellä kevyiltä. Vaikka balettia tanssisi, siltä tuntuu. Käteni kaivautuisivat märkään hiekkaan ja toisivat valoon uusia näkinkenkiä ja simpukoita, joita aallot peittävät hiekalla uudestaan ja uudestaan jos en niitä ota. Nousisin kävelemään pitkin rantaa, jota jatkuu monta kilometriä. Kävelisin vedessä, katse meren pohjassa. Välillä heittäytyisin veteen ja kelluisin katsellen sinistä taivasta. Sitten keräisin kaikkein kauneimmat ja suurimmat kuoret rannalle pyyhkeelleni. Siitä sitten valitsisin parhaimmat ja veisin ylimääräiset takaisin aaltojen keinuteltaviksi. Cabanasin ranta on sininen uni. Sinne en ehkä pääse koskaan uudestaan. Unelmat eivät ole kiellettyjä ja joskus ne jopa toteutuvat.

Tänään on mieleni keveä ja iloinen. Mies ei ole puhunut sen enempää kuin tavallisestikaan, kiloni eivät ole kevenneet, kissa ei ole siivonnut hiekkaa eteisen lattialta, jonne sitä aina kaaressa lentää, kun hän käy asioillaan, pyykki ei ole ripustautunut telineeseen itse ja se on nyt mentävä tekemään ja siivottava ne hiekat etteivät kulkeudu kaikkialle asuntoon.

Illallinen syöty. Astianpesukone hurisee, muuten aika hiljaista. Istun tässä näppäimistöni kanssa harjoittamassa viisasta mietintää. Myssyä ei ole lähimaillakaan, sillä pullevat poskeni eivät oikein matsaa pipon kanssa. Voisivat naapurit pelästyä, jos ilmestyisin heidän eteensä sonnustautuneena korvat peittävään pipoon.. Siis, mikä sopii lihavalle ihmiselle?

Pitkin syksyä on tullut postimyyntiluetteloita, joita niin kuin aina käyn innokkaana selaamaan. Mutta eivät ne ole tarkoitettu minulle ne hepenet, vaan langanlaihoille, nuorille ihmisille. Sellaisia vaatteita olivat luettelot täynnä. Meikäläiselle on tarjolla, jos jonkinmoista telttaa ja siksi varmaan kävelen kotona leggingseissä ja virttyneessä t-paidassa. Tunne oloni mukavaksi. Sellaisissa vaatteissa ei tunnu ollenkaan, jos on muodostunut lisäkiloja kehoon. En tahdo vielä ruumiista puhua.

Innostun asioista hyvin helposti ja innostus haaltuu aika pian. Esimerkiksi painonpudotus alkaa aina hyvissä merkeissä. Ehkä jaksan viikon verran noudattaa tkemääni ohjelmaa, sitten repsahdan taas. Miten saisi itsensä pysymään kaidalla tiellä. Ei liian suuria annoksia ihanaa ruokaa. Ei kolmea lasillista viiniä iltasella. Ei iltapalaksi puolikasta ihanaa ruislimppua!

Tämä läskiys suututtaa ja surettaa minua joka päivä. Se näkyy välillä miehen naamassakin: Onpa minulla lihava muija. Silloin marttyyriminäni herää ja alan hautoa kaikenlaisia ajatuksia muutoksesta. Niin kuin oman boxin vuokraamista, muuttamista pois hänen silmistään. Ajattelen, että sitten hän voi valita kauniimman jalaihemman partnerin, ei tarvitse ummistaa silmiään minun lähelläni, vaan voi katsella koko ihmistä ihaillen joka puolelta. Että pitääkin minulla olla kaunosielu miehenä, vaikka ei hänkään mikään prinssi ole. Sitä en kyllä mene sanomaan. Onko sitten viisautta vai varovaisuutta?

Leivoin tänään kaksi kakkua, taatelikakun ja banaanikakun. Taatelikakkua olen leiponut jo melkein 50 vuotta. Resepti on hyvä, kakku onnistuu aina.

Taatelikakku

Taatelipaketti (250 g)

3 dl vettä ja

2 dl sokeria keitetään soseeksi

soseeseen lisätään 200 g voita t. margariinia, annetaan sulaa

2 munaa (vatkataan hieman) lisätään sekä

1 tl vaniljasokeria ja

1 rkl kaakaojauhetta, sekoitetaan kuivat aineet

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1tl leivinjauhetta ja lisätään ne soseeseen.

Sitten taikina vuokaan ja uuniin 200 asteeseen, saa kypsyä siellä 50-60 min.

Huomenna leivon vielä pähkinäkakun, Täytyy hakea resepti jostain. Sally haluaa nyt seurustella ja tulla syliin. On vaikea kirjoittaa kissa sylissä, siis nyt tauko tai näkymiin huomiseen.