Neljä päivää jouluaattoon. Mikä stressi ja sekamelskainen olo oli ennenvanhaan, ei enää. Ei ole ollut moneen vuoteen. Kun lapset kasvoivat ja muuttivat pois kotoa, muuttui joulunviettokin. Jonkin vuoden se jatkui enimmäkseen syömisen merkeissä. Aina piti olla kinkkua ja laatikoita niitä haluaville. Kenties joku antoi pienen lahjankin. Nyt voi jouluaatto olla samanlainen kuin mikä ilta hyvänsä. Ei ole kuusta eikä mielettömästi jouluvaloja. Ei tule suru puseroon vaikka kaappi on sekaisin ja sängyn alla pölypalleroita. Jos tavallisesti muutenkin leivotaan niin silloin leivotaan, mutta harvemmin jouluhalkoja ja erikoisia joulupullia. Kakkua voidaan sanoa joulukakuksi jos tahdotaan, vaikka siinä olisi päivänkakkaroita pursotettuna monessa rivissä. Joulusaunassa ei käydä, koska meillä ei ole saunaa.Menisinkö lasikoppiin kääntyilemään ja sanoisin, että kävinpä joulusuihkussa. En taida viitsiä.
Pitää ruveta valmistelemaan illallista. Aion keittää kalasoppaa. Kauppahallista saimme niin paljon ilmaista liemiainesta, että liemi on valmiina. Siihen lisään juureksia ja kalaa. Taidan mennä terassille pienimään juureksia niin tulee ulkoilmakiintiökin täytettyä hieman ainakin.
Aamupäivä oli kovin pilvinen, nyt aurinko pilkistelee. Vähän myöhäistä, kun se on jo laskusuunnassa. Pari tuntia vielä niin jouluvalot sytytetään ja pian on pimeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti