Ulkokalusteet on riisuttu talvipeitoista ja tässä onkin oikein ihana istua. Aurinko lämmittää, taivas on sininen, linnut visertävät, lokit kirkuvat, keltaiset ja valkoiset perhoset etsivät kukkasia, (joskus vuosia sitten joku viisas sanoi, että kesästä tulee ensimmäisen näkemäsi perhosen kaltainen ja ajattelin aina kun nokkosperhonen oli ensimmäinen näkemäni, että: ”iloinen.surullinen, hyvä kesä”, nyt nämän vaaleat perhoset ennustavat iloittelevaa, kevyttä kesää, siis ei huolen häivää), sammakot kurnuttavat, puljahtelevat ja kroolailevat soistuvan järven rannoilla, urokset haukahtelevat kimeästi. On aika ihana olo. Kellonajasta en tiedä, kännykkäkin on sisällä. Yleensä se on mukanani, kun liikun ulkona, mutta nyt unohtui matkasta.
Eilen oli toistaiseksi viimeinen näytelmän esitys, yli 120 katsojaa. Jäimme tällä kertaa muutaman kymmenen päähän tuhannesta, joka on silläänkin hieno saavutus. Hienoisia toiveita esitettiin jos kesällä saataisiin esiintyä muutaman kerran vielä. Ehkä niin tapahtuu jos löytyy vapaa näyttämö jostain ja kaikille sopii se ajankohta. Meitä on niin monta, että voi olla vaikeaa löytää sopivia aikoja. Olemme olleet niin kiinni näytelmän harjoituksissa koko kevään, että nyt jengi haluaisi pitää vapaata. Minulla ei ole niin väliä, kun on aina vapaata. Kun ei vaan näytöksiä järjestetä silloin, kun olen matkoilla. Minun roolini pystyy kuka tahansa äkkiä opettelemaan ja korvaamaan. Ei ole montaakaan repliikkiä opeteltavana, mutta tahtoisin kyllä olla mukana eikä toisaalta tunnu kivalta, jos on ihan helposti korvattavissa. Pienessäkin roolissa haluaa tuntea itsensä tärkeäksi.
Kohta pitäisi keittää kahvia ja syödä jotain. Illalla ajattelin paistaa kalaa. Pakastimessa on kaksi siikafilettä. On siellä muutakin kalaa ja katkarapuja ja scampeja. Soppakin olisi hyvää. Katsotaan nyt mitä viitsin illalla kokkailla.
Minulla on kirjakin täällä ulkona, mutta en oikein jaksa keskittyä lukemiseen.
Kahvi virkisti oikein tuntuvasti ja söin vähän lounastakin, paistettua lohta ja papuja. Nyt eivät silmät enää lupsu. Tuulee polviin. Vanhalla pitäisi varmaan olla huopa polvilla. Ei ole kivaa jos alkaa vielä enemmän särkeä. siis polvet.
- - - - - -
Kylmähän siinä loppujen lopuksi tuli ja piti siirtyä sisätiloihin. Lämmitettiin illalla sauna. Oli tällä kertaa oikein hyvä sauna, ei ollut liian kuuma. Usein on niin kuuma ettei voi löylyä heittää. Täytyy kohta vetäytyä yöpuulle. Sally jo tuossa odottelee petikaveria. Taitaa ensin haluta vähän yöpalaa. Minä en tarvitse tällä kertaa. Söin siikafileen, perunamuusia, salaattia, fetaa, keitettyä kananmunaa ja etikkakurkkusiivuja. Yöpala ei enää mahtuisi.
Sinivuokot ovat nyt ihania. Paikoin ehkä jo kukkineita, Meidän pihalla parhaimmillaan. Piti käydä hakemassa kamera ja näpsäyttää kuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti