Yleistä mietintää

Minun bloginkirjoitteluni on samanlaista kuin pelaisi futista suossa. Jalka putoaa syvälle imevään rämeeseen, eikä sieltä pääse ylös kuin seuraavana vuonna. Jos kirjoittaa blogia kerran vuodessa, sillä ei enää ole mitään merkitystä. Ei itselle eikä kenellekään muulle. Ketä kiinnostaisi lukea aina samoja asioita. Samaan vuodenaikaan kirjoittaa tyypillisesti samoja asioita. Millainen on sää, millainen olo. Varsin kiinnostavaa. Täytyy skarpata. Olisi ihan mukavaa jos joku muukin kuin minä kiinnsotuisi lukemaan blogiani.

Vihanneksia pitäisi syödä paljon, 500 g päivässä. Ihmettelen, miksi kaikki terveellinen on niin kallista? Minulla ei ole varaa maksaa kotimaisesta tomaattikilosta yli kuutta euroa. Sitä paitsi tomaatit eivät talvella oikein maistu miltään ovat sitten kotimaisia tai espanjalaisia. Siis ostan lanttua ja porkkanaa ja teen raastetta. Sieltä vitamiinit. LOL, sanoisi amerikan tytteli, min en sano mittään.

Ahkeruus on ilomme - laiskuus intohimomme! Tässä iässä saa varmaan olla laiskana hyvällä omallatunnolla, vaikka se ei ole kovin hyväksi kropalle. Pitäisi kävellä päiässä vähintään 10 000 askelta päivässä. Ehtiihän siinä askelten välissä laiskottelemaankin.

Nuorempana elin paljon omissa ajatuksissani, elin päiväunia. Elämäni oli turvallista, kun sain paeta kuvitelmiin, kun elämä tuntui mälsältä. Vähitellen sitten elämääni tuli muuta ohjelmaa niin kuin miehenköriläs ja kaksi pientä lasta joitten toiveita yritin toteuttaa. Ajattelin jälkeen päin, toteuttiko joku minun toiveitani silloin? Eipä juuri. Itse niitä oli toteutettava. Lapset olivat toivottuja ja niin oli mieskin, joten siinä kävivät toivomukset toteen. Välillä tuntui tylsältä, kun arki oli kokkausta, pyykkäystä ja nenän pyyhkimistä. Nyt olisi ihanaa päästä sinne takaisin edes hetkeksi. Pyyhkimään sitä pikku nenää ja leipomaan äidin parasta pullaa. Tekisin sen ihan toisella fiiliksellä.

Niistä unelmista vielä. tätä nykyä unelmoin pitkistä yöinista, että polvet tykkäisivät olla enemmän liikkeessä. Unelmoin myös siitä päivästä, jolloin mahdun kaikkiin vaatteisiini, joita olen säästänyt sen ajan varalle, jolloin voisin katsella itseäni niissä kuteissa olohuoneen puolen seinän kokoisesta peilistä.

Meikäläinen, kun on autoton, kävelee talvisaikaan jokaiseen sopivalla etäisyydellä olevaan  paikkaan. Pidemmän matkan menen bussilla tai taxilla. Täytyy aina ajatella ettei tee liikaa ostoksi, että jaksaa kantaa ne kotiin. Onneksi jo vuosia sitten sallin itseni ostaa itselleni repun. Se on ollut selkäni pelastus. Reppuunkaan ei voi mahdottomasti tunkea, sillä silloin on kävelijällä olo kuin koppakuoriaisella jos sattuisi liukastumaan ja kaatumaan selälleen ei siitä pääsisikään ylös kovin helposti. Siinä sitä killuisi kuin keinutuolissa. Aika noloa!

Joskus on ihanaa kirjoittaa kirjeitä. Kirjeitä on ihana saada ja jos ei kirjoita, ei niitä saakaan. Kun inspiraatio oikein iskee, kynä lentää paperilla ja sormet näppärillä. Ajatukset kulkevat nopeammin kuin sormet, hitaat, paksut nakit, jotka halauavat tallentaa jokaisen ajatuksen, mutta eivät millään ehdi. Siinä joskus joku hieno ajatus katoaakin, kun ei ehdi kirjoittaa. Toisaalta sitä ei enää mitään hirveän hienoja ajatuksia päähän tulekaan ja jos vanhalle tulee unohdus, niin se ei ole suuri vahinko. Minun ajatukseni eivät ole mitään kultakimpaleita. Tavallista höpötystä, jonka korvaa seuraava päähän tuleva ajatus.

Monet joulut olen koristellut puolen metrin pituista muovikuusta. Muovikuusi tuli taloon, kun tyttäressä paljastui kuusiallergia. Nyt tytär käy harvoin meillä, mutta meillä ei oikeastaan ole tilaakaan lattialla seisovalle kuuselle. Niinpä ripustelen hopeakäpyjä muovikuusen oksille ja kääntelen sinne siniset valot. Aika ihanaa katsella pimeässä ja jos katsoo ilman silmälaseja vielä parempi näkymä. Sanoisin suoraan satumainen.

Sunnuntain illallinen on vielä tarjoamatta. Kukaan ei ole vielä kysellyt, missä se viipyy, mutta kai on parasta ryhtyä tarjoilemaan, etteivät läsnäolijat huomaamattaan nääkähdy yllättävään nälkään. Tarjoilen hänelle karjalanpaistia, muhinut uunissa kolmatta tuntia sekä uuniperunoita ja -juureksia + salaattia ja etikkapunajuuria. Juomasta en tiedä, mutta voi olla, että hän valitsee veden...