Rauhallinen joulu

Taas on kohta joulu ohi. Tänään on jo joulupäivä, jota täällä vietetään paljon enemmän  kuin jouluaattoa, joka meillä on taas tärkeämpi. Täällä joulupäivä on perheiden kohtaamispäivä. Kokoonnutaan yhteiselle aterialle ja seurustellaan. En ole koskaan viettänyt sellaista, joten en tarkkaan tiedä, mitä tapahtuu, arvelen vain. Jouluvaloja Funchalissa olen nähnyt muutamana päivänä. Enimmäkseen olen istunut talossa pidellen "seiniä pystyssä". Jannekaan ei juuri ole käynyt missään muualla kuin kaupoissa. Olen säästänyt Pingo Doce-kuitteja ja ajatellut katsoa joskus, kun tulee askartelun puute, kuinka paljon kuukaudessa menee siihen osastoon.

Meidän joulukoristeet ovat aika minimaaliset. Kaksi paksua, hopeanväristä pöytäkynttilää, ostettu kolme vuotta sitten jouluksi Avenidalle, kolme lämpökynttilän näköistä, kullanväristä, joihin voi vaihtaa pariston. Ne on joskus ostettu Claes Ohlssonilta, Turusta arvelisin. Sitten on vielä yksi huovutettu tonttu, jonka Vuokko on tehnyt ja se saa istua muitten pehmo-ystävieni kanssa kaapin päällä. Siinä roikkuu Herkko poromies. Istumassa Estrela, Tuukka, Trinkadeira, Nelli ja tonttu Tobias, se Vuokon tekemä.                                                  

Tänä vuonna meillä oli yksi jouluruokakin eli porkkanalaatikko. Se maistui niin hyvältä, että söin siitä ainakin puolet eilen. Aivan liikaa, mutta kun se oli niin hyvää.

Huomenna tulee Madeiralle hyviä ystäviä Suomesta. Suomessa emme ole heitä tunteneet, vasta täällä tutustuneet. Kaikkein jännintä on saada nähdä Satu, jonka kanssa olen Facebookissa puhunut paljon, mutta en ole häntä koskaan nähnyt. Hän sanoi tulevansa tiistaina, hyppäävänsä taksiin ja tulevansa meille! Jännittävää!

Joulukirje Ystäville

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                               Hello Rakas Ystäväni!     Madeiralla  6.12.2016

Joulu on taas tulossa. Tuntuu kun joulu olisi usein. Olihan se viime vuonnakin ja joulu muistuttaa, että ystäviä on silloin muistettava. Voi heittää kortilla tai kirjeellä, mutta miksi vain jouluna? Olen laiska, ajatukset eivät kulje, nakkisormet eivät mahdu näppärin koskettimille, akka on tullut vanhaksi mikään ei suju enää. Sitä tekee mieluummin jotain muuta kuin rasittaa pientä aivolohkoa, joka vielä päästä löytyy, pelaa pasianssia ja Monsterpeliä Naamakirjassa ja juttelee tyttärensä kanssa. Ruokaa on laitettava kerran päivässä. Onneksi on avulias mies talossa, joka laittaa aamiaista ja iltapäiväkahvia ja kerran viikossa illallista. Siitä olen hurjan kiitollinen. Lisäksi hän hoitaa kauppa-asiat, pankit ja postit. Mikäs tässä on Monsteria pelatessa.

Tämän vuoden huhtikuussa vaihdoimme taloa. Asumme nyt enemmän maaseudulla eli Caldeirassa Camara de Lobosissa.Ympärillämme asustaa maanviljelijöitä, joiden kasvimaita on laakso täynnä. Katselemme kuinka he korjaavat satoa, huuhtelevat salaattia juureksia isossa ammeessa lähellä meitä. Ammeeseen juoksee vesi vuorelta kirkkaana ja kylmänä. Me, maailmanmatkaajat saamme katsella näytelmää ikkunasta vesikielellä. Niin ihanan näköisiä salaatteja ja juureksia siinä heitetään kylvyn saaneina muovilaatikoihin ja kuljetetaan pienillä kuorma-autoilla marketteihin ja muihin kauppoihin.
Ensimmäisessä talossa asuessamme saimme aina kasseittain vihanneksia ja hedelmiä vuokraemännältä, jolla oli talo ja iso puutarha toisella puolella saarta. Hän asui meidän vieressä Funchalissa ja sielläkin hänellä oli puutarha. Siellä kasvoi iso sitruunapuu.   Kun pyysin paria sitruunaa niin siinä odottaessani minulla oli kohta kassillinen sitruunoita sisälle vietäväksi.

                              Tuukka, Estrela, Trinkadeira ja Nelli
Olemme kaksistaan jouluna niinkuin viimevuonnakin. En ole yhtään jouluihmihminen, enkä paljon kynttilöitä sytyttele. Meillä on kaksi hopeanväristä pöytäkynttilää kolmen vuoden takaa, jotka sytytin silloin jouluaattona ja sitten ne jäivät koristuksiksi hyllylle. Taidetaan sytyttää ne nyt toisen kerran. Kinkkua ei meillä syödä, kenties kalkkunafilettä, bataattilaatikkoa ja rosollia laitan ilman silliä. Porkkanalaatikkoakin voisin kuulemma laittaa. Lanttuja en ole täällä nähnyt niin että sitä ei sitten laiteta. Palan painikkeeksi hyvää punkkua, joka täällä ei maksa paljon. Ihan hyvä ruoka viini viiden litran pöntössä irtoaa Pingo Docesta tai muualtakin viidellä eurolla, siis euron litra.

Ajattelen mitähän mahtaa tuottaja saada viinistä, ei kai paljon mitään!!! Jouluaattona syömme lounaaksi riisipuuroa luumukiisselillä. Se on perinne, josta tykkään ja josta en halua luopua. Toivottavasti riisit pehmenevät niinkuin Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella. Lahjoja emme osta toisillemme. Miksi turhaan, meillähän on jo kaikkea. Viime jouluna sain Jannelta pienen kissapatsaan. Suloinen kuvatus nimeltään Esmeralda. Hän ei ollut voinut vastustaa sitä, kun se katsoi niin kauniisti kaupan hyllyllä.

 Espada com bananana ja muusia. On hyvää. Olisi kivaa mennä joskusravintolaan syömään, sen takia ettei ainatarvitsisi laittaa ruokaa. Aina siellä ei saa parempaa kuin kotona. joskus onnistaa, mutta oikeastaan aika harvoin. Onneksi on miehen tiistai. Silloin voin istua pöytään ja syödä mitä hän on laittanut.

Tapaninpäivänä tulee Suomesta ystäviä. Yksi perhe kahdeksi viikoksi,  yksi kolmeksi. Heitä tapaamme varmaan ainakin muutaman kerran. Menemme ehkä jonnekin kiertoajelulle heidän kanssaan ja ravintolaan syömään ja he tulevat tietysti meille. Meillä on tuttava taksipoika, Ruben Martins, joka kuljettaa meitä vaikka koko päivän, eikä maksa kovin paljon. Olemme, Janne ja minä, kiertäneet saaren moneen kertaan, mutta aina on kiva nähdä tuttuja paikkoja ja kun seura on leppoisan mukavaa niin mikäs sen parempaa kuin istua Rubenin kyydissä. Pitää suunnitella jotain pikkupurtavaa. Yhdellä rouvista on keliakia ja toisella sokeritauti, joku ei juo viiniä ja joku ei juo kahvia. Täytyy suunnitella jokaiselle jotakin. Sellaista se on kun ollaan vanhoja.

Meillä on aika iso talo: keittiö, olohuone, 3 makuuhuonetta ja kaksi vessaa, toinen isompi, jossa on bidée ja amme, jossa suihkutella. Hyvä niin kauan kuin saan jalan heitettyä ammeen reunan ylitse. Sitten pitää ruveta laihduttamaan, että Janne jaksaa nostaa minut ammeeeseen. Doktor Ferreira onkin suositellut minulle laihtumista, mutta kun se on niin hiton vaikeaa. Tykkään liikaa ruoasta ja viinistä. Suklaata ja karkkia en syökään, ei tee mieli. Rusinapulla olisi hyvää. Parempi pulla kuin kakku, pitääkin leipoa joku päivä. Laittaisin osan pakkaseen ja söisin harkiten.
Sulatimme tänään pakastimen. Siellä oli varmaan vuosien jäät. Tuntui siltä, kun aloimme niitä sulattelemaan. No, se on tehty nyt, hyvä me.
Janne on keittänyt kahvia, tuntuu kivasti nenässä. Juodaan terassilla, kun aurinkokin paistaa. Auringossa ainakin +20 astetta jollei enemmänkin. Saaristoleipää (itse leivottua) Bom Pastor-juustolla, ihan hyvä pikku lounas.

Kaunis valo pimeässä illassa.

Tänään on Itsenäisyyspäivä.  Suomi 99v. Täällä ei sitä noteerata, mutta jotkut kysyivät Madeira-sivullani, tiedänkö onko jotain juhlia täällä. En tiedä. Jotkut matkatoimistot järjestävät joskus jotain juhlia, mutta en ole kuullut nyt.     Minulla on Facebookissa sivu Suomalaiset Madeiralla -Finlandeses na Madeira. Siellä käy aika paljon ihmisiä. Kerron säästä ja joistain tapahtumista, omistanikin ja laitan sinne kuvia. Se on vähän kuin työtä, mutta ihan kivaa.

Mitenkä voitte, hyvät ystävät? Tämä kirje menee monelle eli parhaimmille ystävilleni. En nyt saanut kehitetyksi energiaa kirjoittaa jokaiselle erikseen. Ajattelen kaikkia teitä usein ja mietin, miten teillä menee. On hieman hiljaista Suomen suunnassa. Vaikka niinhän se on ollut täältäkin päin. Sama hiljaisuus. Vaikka ei joulu sinänsä paljon kiinnosta niin onhan hyvä, että se muistuttaa, että pitää tiedottaa, että täällä tämä akka vielä yrittää parhaansa pillereineen ja tenoineen. Milloin näemme? Sitä ei kukaan tiedä, mutta eihän se mahdotonta ole. Siis jonakin päivänä...

Toivottelen Hyvää, Rauhallista, Iloista ja Rentoa Joulua ja erittäin Hyvää ja Parempaa Uutta Vuotta 2017