Jouluko tulossa, vastahan siirryttiin kesäajasta

Neljä päivää jouluaattoon. Mikä stressi ja sekamelskainen olo oli ennenvanhaan, ei enää. Ei ole ollut moneen vuoteen. Kun lapset kasvoivat ja muuttivat pois kotoa, muuttui joulunviettokin. Jonkin vuoden se jatkui enimmäkseen syömisen merkeissä. Aina piti olla kinkkua ja laatikoita niitä haluaville. Kenties joku antoi pienen lahjankin. Nyt voi jouluaatto olla samanlainen kuin mikä ilta hyvänsä. Ei ole kuusta eikä mielettömästi jouluvaloja. Ei tule suru puseroon vaikka kaappi on sekaisin ja sängyn alla pölypalleroita. Jos tavallisesti muutenkin leivotaan niin silloin leivotaan, mutta harvemmin jouluhalkoja ja erikoisia joulupullia. Kakkua voidaan sanoa joulukakuksi jos tahdotaan, vaikka siinä olisi päivänkakkaroita pursotettuna monessa rivissä. Joulusaunassa ei käydä, koska meillä ei ole saunaa.Menisinkö lasikoppiin kääntyilemään ja sanoisin, että kävinpä joulusuihkussa. En taida viitsiä.

Pitää ruveta valmistelemaan illallista. Aion keittää kalasoppaa. Kauppahallista saimme niin paljon ilmaista liemiainesta, että liemi on valmiina. Siihen lisään juureksia ja kalaa. Taidan mennä terassille pienimään juureksia niin tulee ulkoilmakiintiökin täytettyä hieman ainakin.

Aamupäivä oli kovin pilvinen, nyt aurinko pilkistelee. Vähän myöhäistä, kun se on jo laskusuunnassa. Pari tuntia vielä niin jouluvalot sytytetään  ja pian on pimeää.

Tänään on tiistai tai oli, kun aloin kirjoittaa

Odottelen ruokaa, Jannen keittiövuoro tänään. Taidan saada kanasiivun ja jotain muutakin tietysti. Janne laittaa itselleen hiehoa, jota minä kronkeli en syö.

Tänään on ollut erittäin lämmin päivä, varmasti +25°, ihan kuin kesällä. Suomessa oli niin huono kesä, että montaa kertaa  ei sellaisiin asteisiin päästy.

Hammaslääkäri Wellingtonin kassa tuli puhetta siitä, että etsimme taloa ja hän kertoi, että hänen siskonsa on naimsissa talonvälittäjän kanssa. änlupasi kysyä olisiko jotain meille sopivaa. Jaime Pereira on miehen nimi ja hänen piti jo aikaisemmin soittaa ja näyttää jotain taloja,mutta miehestä ei kuulunut mitään, Tänään hänen piti sitten näyttää niitä, mutta hän soittikin ettei hänellä ole näytettävää. Talot olivat menneet. Iltapäivällä sitten hän soitti Jannelle ja halusi näyttää huoneustoa. Siitä Wellington onkin meille puhunut, muttatänään sitten pääsimme katsomaan sitä. Jaime otti meidät kyytiin ja ajoimme asunnolle. Asuntoon tultiin sisään parvekkeelta, Parvekkeella jos istuisi, edessä olisi talon parkkipaikka ja kaksi hurjan korkeata taloa  Toinen on hotelli Duas Torres, jos vähän kumarteli parvekkeella näki myös vähän merta ja taivasta, mutta ei tarpeeksi minun mielestäni. Rantaan päin näkyi kivan näköinen puisto, joka kuului taloon. Ajattelin kuitenkin, kun oli kysymyksessä kerrostalo, kuinka monta tätiä  viettää päiviään puutarhassa. Tahtoo oman pienen puutarhan, jossa saa yksin istua, juoda kahvia tai vaikka piirtää. Asuntoon sisään mentiin parvekkeelta olohuoneeseen. Ruokapöytä oli yhdessä kulmassa, sitten tuli kylppäri, joka oli hyvän kokoinen. Siellä meikäläinenkin olisi saanut varpaat pestyä. Kylppärin jälkeen ovesta mentiin keittiöön, joka oli pitkulaisen kapea, kaasuhella ja siistin näköinen kyllä ja liian iso pyöreä pöytä yhdessä kulmassa.  Vastapäätä kylppäriä ja keittiötä oli kaksi makkaria, aika pieniä huoneita. Isommassa kummallisia kuvioita seinissä. Voisivat häiritä unia. Sanoi melkein heti, että ei tämä ole minun asunto, että sorry vaan. Eivät tykänneet huonoa, sanoivat, että hyvä, nyt he tietävät, millaista asuntoa me etsimme. Taitaa mennä pitkälle ensivuoden puolelle meidän etsintämme. Ystävällisiä esittelijöitä, Erotessamme sain molemmilta poskisuukot ja Jaimelta vielä kassillisen pinaattia ja pimpinelon. Tätä sanoisin hyväksi palveluksi.

Nyt pääsisimme halvalla Brasiliaan tai Azoreille. Janne on niin hyvä asiakas TaAPilla, että hän saatällaisia etuuksia. Minä olen matkustanut niin paljon vähemmän, että en vielä etuuksia saa. Olisihan se kivaa matkustella, kun vain vaivat pysyisivät kaukana sen aikaa. Tammikuussa käväisemme Suomessa pari viikkoa. Kun on ne Matkamessut.

Tänään syötiin kerrankin yhdessä kunnon lounasta. Eilisestä jäi kalkkunasoppaa niin paljon, että riitti molemmille oikein hyvin ja lettujakin paistoin. Niile mätkäsimme laittamaani banaani-puolukkahilloa, joka oli ihan hyvä makukokemus.Meillä oli niin paljon banaaneja, kun saatiin emännältä armaan melkein kokonainen banaaniterttu. Piti kehittää reseptejä, etteivät ehtineet mennä huonoksi. Parastaikaa meillä on ikkunalla korissa aika monta banaania, mutta ne ovat vielä aivan vihreitä.  

 Söin kanafilettä, keitettyä bataattia, pimpineloa ja salaattia. Hyvää oli. Nyt pitää mennä nukkumaan Kut nait ystävät!

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                          .