Syksyn sadot puutarhassa jäivät minimaalisiksi. Korjasin kaksi kesäkurpitsaa ja muutaman tomaatin. Papuja tuli yhdeksi keittokerraksi. Kuka lienee syönyt siemenpavut. Salaattia ilmestyi kokonainen rivillinen, mutta vähän ajan päästä oli jäljellä yksi taimi, josta sai parit salaatit. Omenat ovat niin kuin tavallista olleet rupisia ja matoisia ja olen niistä askarrellut omenapiirakan täytteitä ja laittanut vähän palasia pakkaseenkin. Pakastin onkin aivan täynnä. Yritän sanoa itselleni, että nyt et Kirsti leivo yhtään, mutta taas saan inspiksen ja tekaisen omenatortun, joka pitää tunkea pakastimeen. Työpöydällä odottelee kulhollinen keitettyjä punajuuria. Olen ajatellut raastaa ne ja tehdä punajuuripihvejä. Satsista tulee niin paljon, etten niitä kerralla syö ja siinä on taas pakastamista. Ennen vanhaan kävi silloin tällöin joku vegetaari talossa ja minulla oli aina tarjota kasvisvaihtoehto possupihville. Tykkään kovasti punajuuripihveistä, mutta ei niitä voi koko ajan syödä. Aina vain tulee laitettua. Ajattelen kauhulla hetkeä, jolloin huomaisin, että pakastin on poksahtanut ja lämpiää minkä kerkiää. Se olisi katastrofi. Ei ole edes niin hyviä naapureita, että voisi viedä ruokia heidän pakastimiinsa. Komposti täyttyisi ja minä lihoisin. Pitäisiköhän olla varakomposti, jos vaikka pahin tapahtuisi. Äh, se oli leikkiä. En nyt sellaista ala povailla, ties vaikka tapahtuisi.
Huomenna on jo lokakuu. Kesä meni aivan liian nopeasti ohi. Syksy on onneksi ollut melko lämmin, mutta ei oikein innosta lähteä lenkille, kun sataa.
Portugalin viikot ovat jo kaukana takana päin. Viikko viini- ja ruokamatkalla oli aivan mielenkiintoinen, vaikka viiniä alkoi tulla jo korvistakin, kun joka päivä sitä nautittiin erinäisiä määriä. Kaksi viininmaistelua eri tiloilla oli liikaa yhdeksi päiväksi. Siinä välissä nautittiin lounas, jossa palan painikkeeksi juotiin tietysti hiukan viiniä. Viinitila Adega das Mouras oli yksi kohteemme. Siellä Silvia Cardoso maistatti meillä eri makuisia vesiä, joista piti sanoa, miltä vesi maistui. Oliko hapanta, makeaa, karvasta vai mitä. Viinejäkin hän maistatti ja tarjosi samaan aikaan jotain pientä purtavaa, että saimme todeta miten viini ja purtava sopivat yhteen. Kaikki eivät todella sopineet. Luento oli erittäin hyvä ja hyödyllinen jokaisen mielestä.
Viiniviikolla oli yksi päivä vapaata ja päätimme järjestää illalla Sardinhadan. João toimitti meille sardiinit ja Markus ja Sisko kokkasivat maittavan illallisen: grillattuja sardiineja, salaattia, leipää ja viinit osti jokainen itse. Ruoasta maksoimme ostajalle aineet. Pitkästä aikaa maistuivat sardiinit oikein hyviltä.Viinimatkan jälkeen vietimme viikon Algarven Monte Gordossa. Paikka oli juuri sellainen, jota odotinkin. Pitkä hiekkaranta ja pieni paikka täynnä hotelleja, ravintoloita ja kahviloita. Turistipaikka, kesäpaikka. Siellä on talvella varmaan aika hiljaista. Sain siellä suuren toiveeni toteutettua eli sain puljata meressä. Lämpöä oli joka päivä kolmisenkymmentä astetta, joten meressä oli ihan kiva olla. Oli liian kuuma maata rannalla. Muutamana päivänä tuuli ärhäkämmin ja silloin harrastin tyrskyjen läpi kävelemistä, hauskaa sekin. Tällä hiekkarannalla ei ollut kovin paljon näkinkenkiä, joten niiden poimiminen jäi muutamaan. Cabanasissa, jossa olin muutama vuosi sitten oli paljon ja isoja näkinkenkiä ja kotiloita. Siellä oli vaikea päättää, mitä jättää ja mitä ottaa mukaan.
Hotellihuone oli hotellin takaosassa ja meillä oli ikkunat vain katonrajassa. No, se ei paljon häirinnyt, kun emme niin paljon huoneessa viettäneet aikaa, mutta mikä häiritsi enemmän oli sänky. Se oli vain 140 cm leveä! Kahdelle henkilölle! Ja pedattu vain yhdellä päällyslakanalla ja huovalla. Sen tietää jo etukäteen, kuka jää ilman peittoa, kun menee miehen kanssa samaan sänkyyn. Hän kiepaisee peitot ympärilleen niin näpsäkästi, että niitä on ihan turha kiskoa takaisin. Kävinkin pyytämässä itselleni ylimääräisen päällyslakanan ja sillä pärjäsin oikein hyvin, kun oli niin lämmintä. Tilaa olisi kuitenkin voinut olla vähän enemmän.
Monte Gordossa oli paljon kissoja. Päivisin ei niitä kovin paljon nähnyt, mutta illalla liikuskeli kissoja joka puolella. Koiriakin oli jonkun verran, mutta kissoja enemmän. Säästin yhden kalkkunapihvin kissoille yhtenä iltana, kun en jaksanut syödä sitä. Olisi vain pitänyt olla moninkertainen määrä pihvejä. 
Yksi pihvi hävisi ihanhetkessä. Yritin jakaa jokaiselle, mutta aina oli joku salaman nopea, joka sai palasen napattua. Tapasimme samat kissat aina samassa paikassa. Yhdellä ei ollut ollenkaan häntää ja toisella oli häntä linkussa. Olikohan jäänyt väliin jonnekin. Minusta tulisi varmaan kissamummo jos muuttaisin sinne. Kävisin iltaisin antamassa ruokaa kulkukissoille.Tänään aion tarjota savukalaa illallisella. Ostin eilen torilta kirjolohen pyrstön. Lisäksi pitää sekoittaa kermaviilikastike, johon laitan pienittyä sipulia, pippuria, tilliä ja hieman suolaa. Se maistuu hyvältä kalan ja perunan kanssa. Taidan leivittää muutaman siivun punajuurta myös ja paistaa ne rapeiksi. Sekin vallan hyvää siihen seuraan. Vihreä salaatti kuuluu aina kuvioihin sekä tomaatti että kurkku. Eiköhän siinä vatsa täyty.
