Elokuu jo menossa

Aika liitää, vuodet kiitää. Perässä pysyy, mutta heikkoa tekee. Nuorempana toivoi, että voi jos jo täyttäisin 16 ja voi jos olisin jo 20, mutta ei olisi kannattanut toivoa. Aika kuluu kyllä loppujen lopuksi ihan liian nopeasti.
Ensi kuussa matkustamme taas Madeiralle. Janne menee sinne pariksi viikoksi elokuussa, mutta tulee takaisin vähäksi aikaa vielä.

Ihmeen lämmintä on Suomessa ollut jo pidemmän aikaa. Voi nukkua ikkuna auki ja voisi käydä uimassakin jos olisi ranta lähempänä. Kukaan ei hae rannalle eikä viitsi taksia ottaa sellaisiin matkoihin. Muistaakseni olen viimeksi uinut meressä puolitoista vuotta sitten, kun olimme Kap Verdellä viikon. Siksi on jokapäiväinen ikävä esim Almyridaan, Kreetalle.    Siellä olimme aivan rannan vieressä.

  Merta riittäisi kyllä Kemiönsaarellakin, mutta kun nyt en jaksa rantaan kävellä niin saan haukkoa ilmaa kuivalla maalla. Niinhän kalat tekevät. Suut ammollaan haukkovat ja sitten ne heitetään pannuun. Murjaisinko vitsin. Ei se nyt ihan vitsi ollut, ei ainakaan naurattanut yhtään.
Kielikin voisi vaikka surkastua, kun menee päiviä, jolloin en puhu yhtäkään sanaa tai enintään alle kymmenen koko päivänä. Siksi täytyy kirjoitella ettei kieli unohtuisi.
En ymmärrä tietokonetta. Yhtäkkiä meni teksti epätasaiseksi, mutta en saa sitä korjattua. Saan sen vain katoamaan ja sitä nyt en halua. Kaikista eniten harmitttaa, kun joutuu miettimään tekstin uudestaan ja sehän ei koskaan tule yhtä hyväksi se toinen yritys kuin ensimmäinen.

Luonnonkukat ovat kauneimpia luonnosa. Harvoin poimin niitä sisälle vaasiin. Ne kun eivät kestä kunnolla seuraavaan päivään edes. Siis täytyy mennä ulos niitä ihailemaan.
Huomenna on sunnuntai, mutta ei sillä ole väliä mikä päivä on, kun ei tarvitse mennä minnekään.