Lauantaita Funchalista

Madeira! Kuka olisi voinut kuvitella, että asun joskus Madeiralla. Täällä kammarissakin olen siitä haaveillut monta kertaa ja tänä syksynä se toteutui. Vuokrasimme talon syyskuun alusta, mutta olemme olleet Suomessa ja manner-Portugalissa muutaman kerran sekä viikon risteilyllä Välimerellä lokakuussa. 

Aloitin kirjoittamisen taas niinkuin ennenkin eli olin unohtanut salasanan. Miksi en koskaan opi. Olin merkinnyt sen pikkuvihkooni, mutta se ei taaskaan toiminut. Taitaa olla niin että jos on pitkät kirjoitusvälit, kone unohtaa salasanan enkä minä. Nyt sain sen helposti vaihdettua. 

Nu ska jag få kaffe! Terassille kiireenvilkkaa.

Kalakeitto oli tosi hyvää. Mies osti koknaisen espadan ja sai sen pään pienen typistelyn jälkeen mahtumaan kattilaamme. Päästä ja pyrstöpuolesta ja sivuhapsuista tuli hyvä liemi, jossa keitin porkkanaa, sipulia, valkosipulia ja muutaman perunan. Paremman leivän puutteessa saksalaistyylistä tummaa leipää sopan lisäksi ja salsaa koristeeksi sopan päälle. Kyllä maistui.
 Hiukseni kasvavat aika vauhtia. Leikkaan itse otsatukkani ja annan muun osaston rehottaa. Hiivatti, kun blogiohjelma ei käyttäydy niinkuin minä haluan. Pitäisi saada kuvat vedetyksi sinne minne ne haluaa, mutta tämä masiina haluaa päättää niiden paikasta itse.

Syömme olohuoneen lasipöydällä. Pöydän ympärillä on kuusi tuolia. Siis aika iso pöytä, josta osa on työpöytänä. Minun läppärini on pöydällä samoin kuin miehen pikkuläppäri. Se on siinä toistaiseksi. Hän kun meni ja osti itselleen tietokoneen. Sille täytyisi saada pöytä.

Emme ole vielä kyllästyneet ruokavalioon. Syömme paljon kalaa. Kauppahallissa on tuoretta ja monenlaista kalaa. Välillä paistan kalkkunasiivuja. Hyvää sekin ja paljon vihreää ja juureksia ja viiniä ruoan kanssa.

Vieraita ei ole käynyt kuin Gill ja Pete kerran. Tulivat lounasaikaan ja tarjosin soppaa. Oli mukava iltapäivä. En tunne itseäni yksinäiseksi, vaikka ole yksin aika paljon, kun mies käy kävelyllä monta kertaa päivässä. Yhtä yksin olen Björklundenissa, kun mies istuu olohuoneessa koneensa kanssa, mutta olen tottunut olooni. En kaipaa mitään hässäkkää päivääni. Kissa olisi suloinen kaveri, mutta tänne ei voi ottaa, kun naapurissa on kolme koiraa ja olisi hankala kissan kanssa matkustella.

Margarida (vuokraemäntä) toi korillisen hedelmiä puutarhastaan sekä kahta lajia kakkua. Meillä ei ole uunia ja olen siitä huomautellut silloin tällöin. Ehkä hän tuo kakkua ettei tarvitse hankkia meille uunia. Kuka tietää.

Tuli kirjoitettua samoja asioita kuin viimeksi.  Sitä se tekee, kun kirjoittaa liian harvoin. Ei muista omia sepustuksiaan. Olisi syytä varmaan ainakin vilkaista edellistä kertaa. Ehkä huomiseen. En lupaa mitään.